Rukkasen heittoa, hellyyttä ja yksi kansikuvapoika

Kata ja rukkanen

Kirjoittelen tämmöisen vähän lyhykäisemmät kuulumiset tällä kertaa. Käytiin koirien kanssa torstaina pitkällä aamulenkillä ja matkan varrella vielä juoksutin niitä isäni pihalla ainakin sen tunnin verran. On niin kivaa katsoa, miten virkeänä Katakin laittaa menemään. Siellä se vain juoksi Elviksen kanssa taloa ympäri innosta haukkuen. Löydettiin isäni pihalta myös Katan vanha rukkanen, mikä on ollut pienestä asti ihan must juttu. Heittelin ja vedin sitä Katan kanssa. Tyttö oli kyllä niin innoissaan, että puisteli ja heitteli sitä ilmaan häntä heiluen. Kun sieltä sitten kotiuduttiin, niin lepäiltiin yhdessä. 

Eilen kun menin töihin pyörällä, niin sain inhottavan alaselkäkivun. En tiedä sitten rasittuiko selkäni siitä pyörilystä, suuttuiko se työnteosta vai mikä siihen tuli, mutta kauheasti en ole nyt eilen ja tänään pystynyt koirien kanssa pitkiä lenkkejä tekemään. Ollaan käyty aika lyhkäsiä, mutta heti kun selkäni vaan kuntoon saan, me puotetaan taas menemään. Toivottavasti tämä nyt paranisi, kun maanantaina olisi agitreenitkin tulossa. Tuntuu pahalta jättää niitä väliin, kun on niin koukussa koko lajiin ja tarvittaisiin viikoittain treeniä. Ensiviikolla, ehkä maanantaina, olisi tarkoitus ilmoittaa meidät niihin Varkauden kisoihin Elviksen kanssa. 

Elvis

Koirat on olleet tänään niin ihania (niin kuin aina). Aamulla Malla tuli oikeaan kainaloon makaamaan, Kata syliin ja Elvis vasenpaan kainaloon makaamaan. Siinä ne kaikki rakkaat sitten tuhisivat. Myös myöhemmin päivällä, kun olin eräästä nimeltä mainitsemattomasta asiasta hiukan allapäin, tuli Elvis viereeni ja painoi päänsä rinnalleni. Siinä sitten mielikin tyyntyi, kun niitä suloisia silmiä katselin. Rakastan koiriani. Niiden kanssa tunnen itseni rakastetuksi, tarpeelliseksi ja tärkeäksi (eikä ne tietysti ole ainoat, jotka nämä tunteet tuovat). Minusta on niin ihanaa tulla esimerkiksi töistä kotiin, kun koirat ottavat minut niin innolla vastaan ja näyttävät suoraan tunteensa, sen että ovat ikävöineet. Ne ovat niin aitoja.

Kansikuvapoika!

Sitten asiasta toiseen. En tiedä olisiko ollut eilen vai milloin, kun tuli tämän vuoden ensimmäinen rotuyhdistyksen Manssi -lehti. Kukas siinä olikaan kansikuvapoikana kuin minun oma rakas Elvis Eetu Elmerini.

-Emmi