Mun manssien kuulumisia

Meni taas "pikkasen" myöhäiseksi tämä kirjoittelu, mutta siis. Aika kirjoitella taas uutta päivitystä meidän touhuista. Viime viikon perjantaina (25.4.) aamuaurinko paistoi ihanasti olohuoneeseen. Meinasi tämän mamman sydän pakahtua, kun näki kaksi pikkuistaan nukkumassa vieritysten paistatellen "paahteessa". Kata ja Elvis kyllä tykkää toisistaan ihan hirmusesti. Ne on vähän kuin hai ja laiva, paita ja peppu. Ihanaa kun niistä on toisilleen seuraa. Malla tykkää yleensä enimmälti olemaan omissa oloissaan. Aina silloin tällöin innostuu leikkimään ja nukkumaan muiden kanssa.

Mutta sitten asiaan. Käytiin tuolloin perjantaina Katan kanssa lääkärissä. Alunperin meidän piti mennä siis silloin tiistaina, mutta Kata oli silloin vielä kipeänä, niin jouduin siirtämään ajan torstaille. Torstai taas peruuntui lääkärin sairastumisen vuoksi. Saimme kuitenkin uuden ajan jo heti perjantaille, mutta toiselle lääkärille. Kata on jo tervehtynyt vatsavaivoista täysin. Se sai lääkärissä rokotuksen ja siinä samalla lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot sekä katsoi Katan hampaat. Sydämen äänet olivat normaalit, luojan kiitos, mutta Katan takahampaat eivät.

Nimittäin paljastui, että tytöllä on ientulehdus ja joutuu hammaskivenpoistoon (muutoin Katalla on tosi siistit ja puhtaat hampaat, mutta ihan takimmaisten ylähampaiden väliin kertynyt hammaskiveä). Varasin eilen Katalle ajan ja mennään sinne maanantaina aamulla 12.5. Täytyy tunnustaa, että itseäni pelottaa se nukutus, kun Kata on kuitenkin jo 11-vuotias. Monet ovat kuitenkin vakuutelleet minulle, että hyvin se menee (toivon hartaasti). Silti on kova huoli ja pelko, kun Kata on niin rakas minulle (niin kuin nuo kaikki).

Meillä oli vähän erilaiset treenit maanantaina agilityssa. Meidän seuralla oli nimittäin epäviralliset agilitykisat. Osallistuin Elviksen kanssa yhden kerran nollakoirana mölliradalle ja myös ihan kisaamaan kisaavien radalle kera uusinnan. Treenattiin niitä kuuluisia lähtöjä. Möllirata meni älyttömän hienosti. Elvis pysyi lähdössä, teki kontaktit ihan priimasti ja meidän menokin oli tosi mukavan tuntuista; nopeaa ja sujuvaa. Jäi todella hyvä mieli tästä mölliradasta. Ihanneaika radalla oli 45,00 s, meidän aika oli 27,96 s ja aikavirhettä tuli siis -17,04 s. Tehtiin nollarata.

Kisaavien radat olikin sitten aika pelleilyä. Ensimmäisellä kerralla Elvis varasti lähdössä, joten keskeytin, nappasin hihnan ja poistuin sivummalle. Luulen, että tähän lähtöön vaikutti osakseen se, että meidän takaa käveli yksi koirakko. Siitä Elvis varmaan häiriintyi. Poistuminen radalta auttoi meidän kolmannen radan lähtöä, sillä Elvis pysyi paikoillaan hienosti.

A:n ylösmenon herra loikkasi tosi rumasti ja alastulokin oli jotain niin rasittavaa. Putkelta muurille ja muurilta kepeille. Kepit alkuun meni ihan hienosti. Elvis haki oikean välin ja teki keppejä hyvällä rytmillä, mutta keskeytti jostakin kumman syystä toisiksi viimeisellä keppivälillä. Jouduttiin ottamaan kepit ainakin kolme kertaa, kun ei meinannut sitten millään onnistua. Aiemmin Elviksen kepit on olleet aika varmat loppuun saakka, mutta jostakin syystä ote on nyt viime aikoina vähän lipsunut. Keinun Elvis otti hienosti, mutta puomilla tyyppi taas munaili.

Ennen puomille menoa ohitti myös yhden hypyn, mitä en sitten ruennut enää kaarrattamaan uusiksi, joten jatkoin vain loppuun asti. Loppupätkä sujui sitten ihan hienosti. Elvis haki hienosti putken ja irtosikin myös kohtuu hyvin. Sijoja ei siis näissä epiksissä tullut, mutta hyvä mieli tuli kuitenkin. On aivan pakko aina toitottaa sitä, miten pätevä ja huippu koira Elvis on! En olisi ikinä uskonut joskus omistavani tällaista koiraa. Siitä kiitänkin kasvattaja Riittaa, Elviksen isän omistajaa Susannaa, ihanaa Nasta-äitiä ja Dino-isiä.

Eilisissä tokotreeneissä opiskeltiin ohjattuanoutoa, merkkiä ja paikkamakuuta (häiriössä ja ilman). Näissä treeneissä pidin Elvistä enemmän irti kuin aiemmin. Äimistyin ihan ällikällä, kun otettiin Elviksen kanssa tuota ohjattuanoutoa. Ei olla sitä pahemmin otettu ja tyyppi teki kolmannella suorituksella ihan älyttömän hienon merkin ja kapulan haun. Aika paljon Elvis vielä varmistelee minulta asioita, joten itsevarmuutta sille tarvittaisiin kyllä lisää.

"Heitä pallo, mamma!"

Sillä välin kun toiset ottivat vuoroillaan ohjattuanoutoa, niin treenasin Elviksen kanssa viereisellä kentällä taluttimetta seuraamista sekä jääviä liikkeitä. Taluttimetta seuraaminen sujui mielestäni jo paremmin kuin aiemmin. Jääviin liikkeisiin tarvittaisiin vieläkin sitä varmuutta ja nopeutta koiralle. Paikkamakuu on vielä hiukan epämiellyttävää Elviksen mielestä. En sitten tiedä johtuneeko kylmästä maasta vai onko sillä vain niin tylsää. Aiemmin Elvis on kestänyt jopa ne 2 minuutin paikkamakuut, mutta tänään taas ei meinannut malttaa olla. Kuitenkin taas muuten ei piippaillut mielestäni ja häiriöt (lentävät lelut, vieressä olevat lelut, vierustoverin lähtemiset jne.) kesti muuten hyvin. 

Elviksen kepityskraaterit.

 Otettiin vielä treenien päätteeksi vähän "aivojen nollausta", eli agia. Tehtiin keppejä ja hypyille irtoamista. Testasin leijeröintiä, irtoamista ja esteiden tarjoamista. Ihan huipusti meni! Otin huvikseni myös testiä siitä, miten herkästi Elvis lukee minun liikkeitäni; seisoin itse paikoillani ja ohjasin koiraa suulla/käsillä hyppyjä edestä ja takaa. Ei mitään ongelmaa ollut, vaikka välimatkaakin oli.

Tähän loppuun kirjottelen vielä vähän noista kisakalenteri suunnitelmista. Elikkä tarkoitukseni oli mennä Pieksämäen kisoihin, mutta joku varhaisdementikko unohti ilmottautua kisoihin, joten ne nyt jäi menemättä. Suunnitelmissa kuitenkin olisi tuossa ensikuussa mennä mahdollisesti Varkauteen ja MAH:in kisoihin. Meidän seurallakin on tulossa vielä parit agiepikset toukokuun lopussa. Savonlinna olisi myös houkuttanut kovasti, mutta silloin valitettavasti minulla on muuta menoa, joten ei oikein onnaa. Mutta katsellaan nyt sitten. Kisoihin se kuitenkin tästä on lähdettävä, jotta pysyy hyvässä kisavireessä (niin ohjaaja kuin koirakin).

Mutta nyt, jotta tämä päivitys ei nyt ihan tolkuttoman pitkäksi menisi ja että pääsisin piakkoin tästä untenmaille, niin haluan toivottaa kaikille kauniita, koiramaisia, hauskoja ja makeita unia. Hyvää yötä, onni myötä!

-Emmi