Kolme pientä tohtoria

Pitkästä aikaa taidankin saada kirjoitetuksi jotain uutta tänne. Meidän viime viikkoon kuului mm. agia, tokoa, seuralla talkoilua (ei kiitos haravointia vähään aikaan), koirien auringonottoa ja tietysti äitienpäivän viettoa. Koko viikon olin jännittänyt Katan maanantaista hammaskivenpoistoa. Aikaa tuosta viikosta on jo kulunut sen verran, että en jaksa rueta edes muistelemaan yksityiskohtia päiviltä, joten näin yhteen tiivistettynä viime viikon kuulumiset olivatkin sitten siinä. 

Väsynyt pieni potilas.

Maanantaina tosiaan käytiin Katan kanssa lääkärissä. Meille oli varattu aika klo 9. Ennen klinikalle menoa vein Elviksen ja Mallan äitini hoiteisiin, sillä en ollut aivan varma kauanko minulla lääkärissä Katan kanssa menisi. Kata lähti reippaana kanssani klinikalle, mutta kun sisälle päästiin, alkoi tytöllä heti kauhea tutina ja vapina. Pelotti kovasti. Katsottiin ensin Katan paino viime kertaisesta käynnistä ja nyt Kata painoi 9,2kg. Oli saanut painoa 100g enemmän viime kerrasta. Päästiin samantien toimenpidehuoneeseen, eikä meidän tarvinnut jäädä odottamaan aulaan. Kata toimi tosi reippaasti koko ajan, vaikka sitä pelottikin kovasti kaikki. Hetken aikaa jouduimme odottelemaan lääkäriä luoksemme. Lääkäri kuunteli Katan sydämen ja antoi tälle rauhoitteen. Pidin Kataa sylissä koko tuon kymmenen minuuttia, kunnes tyttö oli valmis toimenpiteeseen.

 

Kaksi huolestunutta lajitoveria.

Oli ihan hirveää, kun meinasi jatkuvasti väkisin tulla itku, vaikka luotin täysin homman sujuvan hyvin. Pelko ei siltikään hävinnyt mihinkään. Sovimme, että tulisin hakemaan Katan klo 12.30, jolloin lääkäri ja hoitajat pystyivät seurailemaan Katan heräilemistä. Olin operaation ja heräämisen ajan äitini luona. Klo12.30 lähdin sitten hakemaan Kataa takaisin kotiin. Olin niin helpottunut, kun kaikki oli sujunut hyvin. Hampaita ei tarvinnut poistaa. Antibiootteja Kata ei saanut, vaikka sillä ientulehdusta oltiin huomattukin. Menin hakemaan Kataa takahuoneesta. Siellä häkissä oma rakas tyttöni makasi ja nosti heti päätään, kun minut huomasi. Rapsuttelin hetken Kataa, kunnes tyttö päätti, että lähdetään kotiin. Se nousi itse seisomaan ja nostin sen siitä sitten syliini. Taisi Kata olla saanut tarpeekseen lääkäreistä.  (Lääkärin kanssa tuli myös puhetta Mallan jäykkyydestä. Lääkäri antoi Mallalle viikon särkylääkekuurin. Seuraavaksi pitäisi varata aikaa tarkastukseen sekä uusiin kilpirauhasarvojen testaukseen.)

Koko automatkan lääkäristä kotiin, Elvis kitisi ja haukkui takaboksissa Mallan kanssa. Elviksellä oli ollut ikävä Kataa ja autossa ihmetteli, miten Kata haisee niin omituiselle. Kotona jouduin eristämään Katan makuuhuoneeseen, sillä Elvis käyttäytyi turhan innokkaasti neitiä kohtaan. Kata nukkui kotona suunnilleen vielä tunnin tai pari (Elvis kitisi aidan toisella puolella niin huolissaan). Kotona koko loppupäivän Kata otti rennosti, kun me lähdettiin siitä iltapäivällä Elviksen ja Mallan kanssa agilityyn. Treeneissä meillä oli tosi kiva rata ja molempien kanssa työskentely oli mukavaa. 

Olen tässä ollut sairaslomalla kolme päivää. Tiistaista torstaihin. Ei siis päästy tiistain tokotreeneihin Elviksen kanssa. En tiedä oliko minulla jonkin sortin vatsatauti, migreenikohtaus vai mikä ihme, mutta yhtä tylsyyttä nämä kolme päivää ovat olleet. En ole oikeastaan muuta tehnytkään, kun makoillut sängyssä koirien kanssa. En minä varmaan mitään ihmeellistä menettänytkään, sillä tiistaista keskiviikkoon satoi melkein taukoamatta vettä. Välillä sitä tuntui tulevan kuin saavista kaatamalla. Tänään on ollut hieno, aurinkoinen ilma. En kyllä tänäänkään ole hirveästi mitään ihmeellistä pystynyt tekemään, sillä tuntuu, että koko ajan meinaa päähän alkaa särkemään. Mutta eiköhän tämä tästä, kunhan saa kunnon lääkkeet. 

Yksi miljoonasta syystä, miksi manssit on ihania.
Varsinkin nämä omani.

Jännää huomata miten koirani käyttäytyvät mielialojeni mukaan. Kun olen terve ja jaksan touhuta, ne ovat ihan erilaisia, kuin nyt kahtena edellisenä päivänä. Näinä kahtena päivänä, milloin en muuta tehnyt kun nukuin/lepäilin, niin koirat nukkuivat myös. Hämmästyksekseni kaikki änkivät samaan aikaan viereeni peiton alle tai päälle. Eivät ne edes haukkuneet avopuolisolleni, joka tuli töistä kotiin/ kaupasta kotiin. Normaalisti meillä ulko-oven käydessä on kova hulabaloo eteisessä, mutta eilen ei. Kolme ärriä itsepintaisesti päättivät yhdessä toimia minun henkisen puolen hoitsuina. On nuo vaan niin ihania tyyppejä.

Tänään kun olen voinut jo paremmin, niin on tullut tehtyä asioita enemmän. Vielä en ole pystynyt kuitenkaan pitkille lenkeille lähtemään koirieni kanssa, mutta ollaan kävelty tässä asunnon läheisyydessä. Ilmoittauduttiin tänään Elviksen kanssa MAH:in agilitykisoihin 24.5. Tämän viikon sunnuntaina meillä puolestaan olisi lähtö Varkauteen. Toivottavasti olen sillon jo täysin kunnossa. Ensiviikko minulla on lomaa. Saas nähdä mitä sitten keksitään vai nautiskellaanko vaan. Olisi ainakin keskiviikkona tiedossa seuramme epäviralliset agilitykisat sekä tietysti sitten lauantaina nuo viralliset MAH:in kisat. 

Ollaan muutes menossa heinäkuussa myös tuonne agirotuun Janakkalaan. Ennen en ole agirodussa käynytkään, joten ihan mielenkiintoista kyllä. Mukavaa varmasti tulee olemaan, sillä siellä on Eepun kasvattaja ja muita tuttuja manssi-ihmisiä. Kesä tuo muuteskin mukanaan paljon kaikkea kivaa! Hirmusesti kisojakin tiedossa!

Tämmöistä siis kuuluu meille. Toivottavasti tässä pysytään nyt terveinä jokainen. Yrittäkäähän tekin pysyä terveinä! 

-Emmi

"Ahh, törkeetä nautintoo!"

Palluroiden grillausta ala Elvis.