Pojat lenkillä

Ohhoh ja mitenkäs tässä nyt näin kävi? Lupauduinpa tässä vähän aikaa sitten vetämään jo kolmannen kerran tokon pentukurssia meidän seuralle. Piti kaivaa vanhojen kurssien suunnitelmat kaapin kätköistä ja katsella vähän, että mitä sitä ollaankaan joskus tehty. Melko perushuttuahan tuo on opettaa mm. istumisen, maahanmenon, sivulletulon, paikalla olon, luoksetulon yms. alkeita, mutta jotenkin silti aina mietin, että mitäs jos sinne kurssille sattuu tulemaan joku "guru" jolla on kokemusta paljon enemmän kuin minulla itselläni. Mielestäni on paljon helpompi opettaa vähän tietämättömpiä kuin sellaisia joilla pidempi kokemus. Sellaisille ei todennäköisesti oikein löydy mitään uutta annettavaa. Sitten on myös niitä, jotka tuntuvat osaavan jo kaiken. Siinä itselle tulee sellainen "paukutanpa henkseleitä ja kehun teitä hienosta suorituksesta" -fiilis. Vaikka suurin osa noista kokeneemmista ohjaajista tulee pentunsa kanssa kurssille lähinnä häiriötreenin vuoksi ja se jos mikä on hieno juttu! Kaikista parhaimpiin tuloksiin pennun koulutuksessa pääseekin jos vaan itse on tarpeeksi viitseliäs ja ahkera opettamaan asioita myös kurssin ulkopuolella. 

Ihmisenä olen melko ujo, arka ja vetäytyvä enkä todellakaan nauti valokiilaan joutumisesta. En ole sitten yhtään johtajatyyppiä ja seuraan mielummin tapahtumia sivusta. Silti sitä tulee aina suostuttua tähän ja sen vuoksi sitä kasaa itselleen melkoiset paineet onnistumisesta. Tosin ne paineet sitten onneksi menevät ohi kun ensimmäinen kurssikerta on vedetty läpi. Paljoa en ole kuitenkaan voinut puusta ohi ampua, kun molemmilla aikaisemmilla kursseilla koirakot ovat kiitelleet neuvoista ja opeista. Se jos mikä saa hymyn huulille. Niin ja tietysti onhan se aika ihanaa lällytellä ylisöpöjä pentusia. 

Pojat satamassa. Kuvaa ottaessa pientä hajurakoa vaati herrojen
väliin laittaa kitkan välttämiseksi.

Palataanpa nyt sitten tämän päivän kuulumisiin. Malla oli taas tuossa yhden yön äitini luona ja näin ollen Elvis oli sitten ainokaisena. Käytiin Elviksen kanssa aamulenkillä Rikin ja Ennin kanssa. Tuli käveltyä yli kaksi tuntia ja matkaa kertyi huimat 10,3 km. En ihmettele yhtään miksi tuossa aiemmin päivällä jalkoja särki. Särkylääkkeen ja levon avulla sain vähän rauhoittumaan. 

Elvis ei ollutkaan nähnyt Rikiä vähään aikaan ja alussa kohtaaminen oli Elviksen puolelta aivan superia, kunnes ilmasta otti leijun ja tajusikin Rikin olevan se ärsyttävä tyyppi. Inhottava kakara. Sitten haukuttiin ja muristiin hetki, mutta huomattiin että ihan hölmöä se semmonen touhu on. Helpommalla pääsee, kun ei kiinnitä mitään huomiota. Riki sen sijaan - rodulle tyyppillisesti - huusi ainakin viitisen minuuttia putkeen. Rauhoittui kuitenkin kun lähdettiin kävelemään. Molempia kyllä aika ajoin kiinnosti "mystinen" lenkkeilykaveri, mutta sitten kuitenkin piti mulkoilla happamasti kulmien alta ja murahtaa ylväästi, jos liian lähelle eksyi. Tässä tulikin mieleen yksi Elviksen kommentti:

"Riki ei ymmärrä, että minä olen manchesterinterrieri ja olen erittäin aatelinen. Minun mittapuullani Riki kuuluu talonpoikiin ja eihän nyt aateliset talonpoikien kanssa valssia tanssi."

No joo. Lenkki sujui loppuun saakka mallikkaasti. Elvis käveli oikein esimerkillisesti remmi löysällä ja koiraohitukset sujuivat kuin unelma. On se vaan paljon kiltimpi silloin, kun ei tarvitse Mallaa puolustaa toisilta koirilta.

7.4. Mikkelin torilla, kaupunkikävelyä kahden reippaan ärrin kanssa.

9.4. Niitä harvoja hetkiä, kun koriin mahtuu Elvis, Malla ja Mallan suuri ego.