Niin se on taas yli viikko vierähtänyt kun viimeeksi tänne kirjoittelin. Hurjan nopeasti menee aika, tuntuu että kiihtyy vaan vuosi vuodelta tai sitten sitä ei vaan ole mitään tekemistä, niin kiinnittää siihen aikaan niin paljon huomiota. Mitä kaikkea on mahtunut näihin kaikkiin yhdeksään päivään, niin mm. Malla on saanut ylätettyä minut taas positiivisesti. Käytiin koirien kanssa lenkillä Ennin ja Rikin kanssa viime viikon torstaina. Silloin Malla onnistui yllättämään minut. Nimittäin Mallahan on sellainen tyttö, että se valitsee koirakaverinsa hyvin tarkoin. Ihmettelin lenkillä, että mitähän se Malla nyt kokoajan vetää sinne Rikin suuntaan ja ensimmäisenä oli epäilys, että menee sinne rähisemään, mutta ei! Mallapa olikin heti pylly pystyssä haastamassa leikkiä Rikin kanssa. Ja tämä jos mikä on todella harvinaista! Positiivinen yllätys. Nyt Mallalla onkin sitten kaksi kaveria; Onni ja Riki. Molemmat leikattuja poikia, liekkö syy siinä että kaveriksi kelpaavat.
Meidän treenit Elviksen kanssa on menneet melko vaihtelevasti. On niitä hienoja pätkiä ja sitten on niitä Elviksen omia pätkiä. En vaan ymmärrä mihin minun kärsivällisyyteni on oikein kadonnut. Jotenkin turhauttavaa välillä, kun on nyt tuossa taannoin ollut treenaamisesta taukoa ja kun ei ole omatoimitreeniä tehty, niin tuntuu että kaikki se aiemmin painettu treeni on mennyt melkein kuin kakkulan kaivoon. Pitänyt hiukkasen muistutella koiralle mieleen asioita. Viime treeneissä muistuteltiin sitä takaakiertoa, kun ei meinannut millään onnistua (kauempaa lähetys). Pitää yrittää treenata etupalkalla ja voisi varmaan kokeilla myös tarjoamista. Jospa se siitä vahvistuisi.
Käytiin Elviksen kanssa lääkärissä tällä viikolla torstaina. Elviksen kuonossa on ollut jo noin kahden kuukauden ajan joku ihme pahkurapatti. Vähän erikoinen ja hieman suurentunut siitä mitä silloin ilmestyessään oli. Ensin ajattelin, että ihohuokonen mennyt tukkoon ja sitten luin jo netistä jostakin nuorilla koirilla ilmaantuvasta kutaanisesta histiosytoomasta. Lääkäri ei osannut oikein sanoa toistaiseksi mikä se mahdollisesti voisi olla, mutta mietti myös jos nenään olisi sattunut joku ja päässyt sitten tulehtumaan syvemmältä. Lääkäri kuitenkin suositteli patin poistoa ja sen lähettämistä patologille. Elvis onkin nyt menossa ensiviikon tiistaina leikkaukseen, missä tämä patti poistetaan.
Käytiin tänään Elviksen kanssa shoppailemassa lemmikkiliikkeissä (pakko mainita tähän väliin siitä, miten kiltti asiakas Elvis oli), kun tarkoituksena oli löytää kuonokoppa suojaamaan leikkaushaavaa. Kauluria en halua edes kuvitella enää laittavani Elvikselle, kun sitä olen joutunut jo kerran kokeilemaan tassuhaaverin vuoksi. Elvistä pelotti niin paljon, ettei nukkumisestakaan tullut mitään ja koira silminnähden stressasi sitä. Päädyttiin siis lääkärin keksinnöstä kuonokoppaan ja ei mihin tahansa kuonokoppaan vaan Baskervillen ultra kuonokoppa (minulla on Katan vanha kuonokoppa kyllä tallessa, mutta se on kangasta eikä järin suojaa tarpeeksi sitä haavaa). Tuon kopan kanssa pystyy juomaan ja kuuleman mukaan mahdollisesti myös kantamaan leluakin suussa. En kyllä aio pitää Elviksellä jatkuvasti koppaa, mutta aina silloin kun ei pysty vahtimaan. Kun Elvisellä on koppa naamalla siitä tulee jotenkin mieleen Hannibal Lecter.
Tänään aloitettiin kuonokopan opettelu - iloista asennetta ja sitä miten kuono törkätään koppaan minun sitä tarjotessa. Elvis on kyllä aika päheä neropatti, kun se oppi tuon kuonon törkkäämisen vain muutaman toiston ja kehukiljaisun jälkeen. Aika helppohan tuo "temppu" on opettaa tai sitten minulla on vaan niin kuuliainen koira. Tempuista puheen ollen ollaan opeteltu tässä muutamia kertoja jo pari uutta temppua. Tarvitsee vain vielä hieman vahvistaa, niin voisi ottaa jossakin vaiheessa videolle pätkään. Olen opettanut Elvistä laittamaan pallon kuppiin ja toisena olen opettanut Elvistä laittamaan ruokakupin toisen ruokakupin päälle eli siis pinoamaan niitä. Eikä kyllä siihenkään tarvinnut kuin pari toistoa ennen kuin alkoi ymmärtämään mitä haen takaa. Uskomaton koira! :-)
Seuraavaa päivitystä laittelenkin varmaan sitten sunnuntaina jahka ehdin. Meillä olisi sunnuntaina luvassa Jenna Caloanderin agilityvalmennusta.
Minun oli tarkoitus ensiviikolla aloittaa vetämään tokon pentukurssia meidän seuralla, mutta sepä peruuntui vähän osallistujamäärän vuoksi (tod.näk. johtui liian aikaisesta ajankohdasta). Eipä tuo minua kauheasti haittane. Oikeastaan huokasin salaa helpotuksesta. Sinne lähti sekin paine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti