Liekkö nyt sopiva mielentila kirjoittaa uutta päivitystä, mutta kai se on silti kirjoitettava, kun asiat vielä paremmin mielessä. Eilen käytiin juoksemassa koirien kanssa isäni pihalla. Taisin eilen epähuomiossa ottaa matkaani pari itsepäistä manssia, kun pihalla ollessa ei mikään meinannut kummallekaan painua kalloon. Jatkuvasti piti olla komentamassa, kun tuhmuuksia tekivät minkä ennättivät.
 |
Siinä sitä tehtiin.. Elviksen bravuuria - back flapiä :D
(c) Lauri Paju |
Tänään käytiin oman seuran kisoissa Allan Mattssonin radoilla. Radat eivät olleet edes vaikeita, mutta jotenkin hyppyradalla en vaan osannut ohjata koiraa. Kauhea morkkis radan jälkeen, että miksi en voi osata jotain noin yksinkertaista. Meidän meno oli varmasti hirveän näköistä katsottavaa, kun tökki siellä ja täällä. Koira meni ihan minne sattuun, mutta ei siitä auta syyttää kuin itseä, vaikka olihan koirakin ihan kierroksilla jo radalle mentäessä. En oikein meinannut päästä Elviksen kanssa samalle aallonpituudelle - esim. toiseksi viimeisellä esteellä tarkoitukseni oli ottaa koira haltuun niistolla, mutta mitä tekee koira? No tarjoaa jälleen kerran back flappia, minkä takia menee sitten viimeisen hypyn ohitse, enkä itsekään osannut siihen varautua. Alla meillä kuitenkin oli jo hyl, mitä tuosta. Pakko sanoa, että tämä rata ei todellakaan ollut mitään sujuvaa ohjausta. Olin jatkuvasti myöhässä tai sitten tehtiin Elviksen kanssa ihan eri juttuja. Meno oli vähän sellaista tök-mennään-tök-mennään-tök-mennään. Hetken teki mieli radan jälkeen hakata päätä seinään ja heittää hanskat tiskiin.
 |
| (c) Lauri Paju |
Kuitenkin kun oli hetken saanut kiristellä hampaita omille mokille kehän laidassa ja juteltua treenikavereitten kanssa, niin mielikin vähän piristyi. Agiradalle mentiin rauhallisemmin mielin ja se sujuikin paljon paremmin kuin edellinen. Tuloksena 5 puomin alastulolta ajalla -2,62s sijalla 6./13. Rata oli kiva juoksurata, missä piti olla kontakteilla tosi tarkkana. Harmitti kyllä vähän tuo Elviksen puomin alastulo, kun teki siinä taas jonkun oman malttamattoman pelleloikan. A:lle mentiin puolestaan putken ja hypyn kautta, eli kiihdytys sadassa. Sain vähän koiraa hidastettua tekemällä A:n eteen valssin ja se auttoi. Varmasti jos olisin siinä tilanteessa vain juossut suoraan eteenpäin yhtään hidastamatta koiraa, niin Elvis olisi kyllä räiskännyt todella hurjasti koko ylösmenon.
Huomenna olisi sitten vuorossa uusi yritys kisojen merkeissä. Taitavat huomiset kisat olla viimeiset ennen SM-kisoja. Vähän kuumottaa, kun siihenkin on enää vain vajaa 3 viikkoa! Aika menee niin nopeasti. Ensiviikolla meillä alkaakin ne lisätreenit SM-kisoja varten. Voi kunpa saisin oman ohjaukseni kuntoon ja Elviksen menoa/malttia kontakteilla hiottua paremmaksi. Minusta tuntuu, että treeneissä meidän radat on yleensä semmoista sujuvaa ja hyvää, mutta sitten kisoissa se koko pakka meinaa levitä hetkenä minä hyvänsä. Johtuu niin monesta tekijästä, mutta olen huomannut, että Elvis vähän paineistuu kisoissa. Aistii tietysti kun itse olen lievästi hermona siitä koiran levottomuudesta ennen radalle menoa. Pitäisi keksiä jotain rauhoittavaa koiralle että itselleni ennen starttaamista.
Mutta joo, huomista kohti mennään, terveisin onnistumisia kaipaava ohjaaja.
-Emmi
 |
| Rakkaat <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti