Miä, Malla, ajattelin kirjoittaa nyt vuorostaan tänne, että mitä ollaan touhuttu viime aikoina. Ensinäkin ollaan lenkkeilty tuolla lähellä olevassa metsässä. Miä tykkään olla metsässä, kun siellä on niin hirveesti kaikkia mielenkiintoisia hajuja. On hauskaa myös jahdata ja äristä linnuille, kun ne lentää ylitse. Parhainpia on harakat ja varikset, mutta joskus myös pulut ja lokit (tosin mamma sanoo aina, ettei niille kannata äristä kun voivat kakkia miun päälle. Hah, sopii yrittää!). Mamma ei hirveesti kyllä muutenkaan arvosta sitä, kun miä kilahan niistä linnuista niin paljon.
 |
| Ilkikurinen Malla varasti mamman virkkuulangan. |
Käytiin lauantaina Onnin ja Kaisan kanssa lenkillä. Miusta oli niin kivaa nähdä taas pitkästä aikaa Onnia, että meinasi ihan hepuli tulla kun tavattiin. Onni-sheltti on kyllä mukava poika koira. Se ei vouhota turhia. Käveltiin päälle tunnin lenkki lumisateessa. Illalla sitten yllättäen mentiinkin käymään Juuson ja Ennin luona. Tykkään olla sielläkin, kun pystyy rentoutumaan oikein kunnolla. Nähtiin nyt myös niitä kissoja, Maisaa ja Masaa. Hassun näköisiä ja hajuisia otuksia nuo kissat. Miä en niistä turhia rähinöitä tai stressejä ottanut, mutta Elvis oli vähän jännittynyt. Mamman mielestä oli omituista, että se homma meni niin päin. Se kehtas luulla, että miä oon se joka rähisee. Näytinpäs sille, etten miä aina oo se tuhmin. Makasin melkein koko ajan Juuson sylissä, kun miulla oli ollut sitä niin kova ikävä. Yhdessä vaiheessa Enni rupes leikkimään Maisan kanssa narulelulla. Oli hassua kattoa, kun se kissa jahtasi sitä naruhärpäkettä silmät suurina. Elvis siinä vähän jo pörhisteli, kun taisi luulla Maisaa saaliiksi. Mamma kuitenkin laittoi Elviksen ruotuun. Hyvä että laittoi, sillä muuten miä olisin tehnyt sen. Irti myö ei vielä siellä olla päästy, kun ne kissatkaan ei oikein ole tottuneet meihin koiriin. Ehkäpä me jossakin vaiheessa osataan olla sulassa sovussa keskenään tai niin kuulin ainakin mamman toivovan. Katotaan nyt.
Tänään mamma sai valmiiksi miulle villapaidan. En oikein innostunut siitä, mutta kyllä miä sen päälleni kuitenkin hyväksyn. On se ihan sopivan värinen prinsessalle. Mamman mielestä miä oon hyvin kaunis siinä paidassa. En tehnyt siitä paidan tekemisestä mammalle kauhean helppoa. Yritin välillä vähän sabotoida sitä virkkausta, kun varastin pari päivää sitten mamman lankakerän. Puistelin ja riepottelin sitä pitkin olohuonetta. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen ilkityöhön, että ihan hymyilytti. Hihihi!
Enää ei ole montaa päivää jouluaattoon. Kuulin kun mamma puhui, että se aikoo huomenna aloittaa jouluruokien teon. Keskiviikkona saadaan Elviksen kanssa avata jo paketteja. Huomasin, että meille oli monen monta sellaista rapisevaa pakettia tuolla vaatehuoneessa olevassa pussissa. Jouluaattona mennään käymään myös iskän luona ja sitten myöhemmin myös äitin luona. Ootan kovasti jo, että saisin maistaa joulukinkkua. Se on miun herkkua! Meidän perhettä vaan kovasti harmittaa, kun tämä joulu on ensimmäinen ilman Kata-siskoa. Meillä kaikilla on kova ikävä sitä. Mamma aikoo sytyttää kynttilän Katan uurnan viereen, niin se teki eilenkin. Viime vuonnahan Kata toimi kinkun arvostelijana, mutta tänä vuonna miä taidan ottaa sen pestin. Vaikka kyllähän tuo Elvis siihen taitaa väkisin väliin tunkea, ehkä miun pitää antaa senkin maistaa. Tosin ne maistiaiset oletan saavani vasta äitin luona, kun mamma ei kuulemma tänä vuonna paista kinkkua.
Mutta ei miulla nyt sitten muuta tällä
kertaa. Mamma mainitsi miulle äsken, että haluaisinko lähteä käymään
äitin luona. Ehdottomasti haluan, joten taidan pukea nyt uuden
villapaidan päälleni ja lähteä kyläilemään. Mukavaa joulun odotusta
kaikille! Vuh, vuh!
-Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti