Malla lääkärissä

Päässäni pyörii miljoona asiaa, mistä voisin tässä kirjoituksessa mainita, mutta jotenkin on vaikea keksiä hyvä aloitus. Sen vuoksi menen suoraan asiaan, sen enempää johdattelematta. 

Mallalla oli viime viikolla vähän ongelmia vatsan kanssa ja sen sappi kiertohäiriön vuoksi olen aika varpaillani aina kaiken vatsaongelmaan liittyvän vaivan suhteen. Soittelin eläinlääkärin kanssa edellä mainitusta asiasta kyselläkseni neuvoa ja kun tarkoitus oli muutenkin viedä Mallaa tarkastukseen, varasin ajan. Mallan kilpisrauhasarvoja pitää kontrolloida noiden maksa-arvojen lisäksi. Olen jo jonkin aikaa seuraillut Mallaa ja sitä kun se ajottain yskii. Jo parilla edellisellä lääkärikäynnillä Mallan sydämestä on kuulunut sivuääntä, mutta lääkärin mielestä ei ole tarvinnut sen vuoksi yöunia menettää.

Sain varattua Mallalle viime torstaille ajan ja käytiin siellä jo heti aamusta, ettei neidin tarvinnut ruokaa odottaa niin pitkään. Malla kun on ihan mahdoton ruoan perään. Lääkärissä Mallalta otettiin kokeet ja lääkäri kuunteli sydämen, mistä kuului edelleen sivuääntä. Lääkäri oli sitä mieltä, että Malla olisi hyvä aloittaa lääkitys ja antoi meille mukaan liuskan sydänlääkkeitä sydämen vajaatoimintaan. Onneksi Malla on muuten ollut todella reipas ja vilkas kuin 10-vuotias mummokoira pystyy olemaan. Oikea sähikäinen. Ei uskoisi Mallan olevan jo noinkaan vanha kaikesta energiasta päätellen. 

Nyt Malla on voinut hyvin ja sen vatsakin on jo asettunut. Jouduin laittamaan ruoan vaihtoon ja tällä hetkellä Malla syö ainakin kuukauden ajan i/d:tä, kunnes vatsa rauhoittuu. 

Ja ruokinnasta mieleeni tulikin se, että taisin vihdoin löytää Elvikselle sopivan ruoan. Pure Natural Grain Free Turkey (siitä aiemmin mainitsinkin). Asia minkä olen viime aikoina ottanut huomioon on se ettei Elvistä ole enää närästänyt kuten Brit Carea syödessään. Ehkä se tosiaan oli se panimohiiva? Tai sitten jonkin muu.

Asiasta kukkaruukkuun. Minun tekisi kauheasti mieli päästä treenaamaan Elviksen kanssa tokoa. Haaveilen kovasti pääseväni taas tokokokeisiin. Maaliskuussa täällä Mikkelin kokeissa tuomarina olisi jälleen Riikka Pulliainen. Niin positiivinen ja iloinen ihminen, että jännitys unohtuu. Pitäisi joskus käydä Riikan kurssilla Elviksen kanssa.

Harmittaa kun meidän seuralla toko ei ole kovin vahvoilla, kun suurin osa lajin harrastajista on siirtynyt naapuriseuralle. Ajottaiset kurssit ja omatoiminen treenaaminen taitavat olla tällä hetkellä ainoat mahdollisuudet tokon treenaamiseen. 

Höppänien kanssa Hiidenvuorella.