Top koirarodut ja vähän kuulumisia

TOP KOIRARODUT - ulkonäöllisesti ja käytökseltään minua miellyttävät koirarodut

Oikeasti olen todellakin enemmän pieniä koiria varten, vaikka listassa joukossa on myös muutama suurempi koirarotu. Listassa kaikki ovat sellaisia, joihin aina luon pitkiä ihastelevia katseita, jos niitä jossakin näen. On tavallaan vaikea laittaa järjestykseen minua miellyttävät koirarodut, vaikka se on selvää, että ehdottomasti listan ensimmäisenä tietysti on manchesterinterrieri. Sitä ei ole vaikea sijoitella, mutta muiden kohdalla täytyi vähän miettiä, eivätkä ne siltikään oikein meinaa asetua "paremmuus" järjestykseen. Mutta kuitenkin:

1. Manchesterinterrieri
    - Tietysti. Kun näiden kolmen kanssa on viettänyt aikaa paljon, niin kyllä sitä rakastuu tähän rotuun palavasti. Olen monesti sanonutkin, että tuskin tulee kainaloni koskaan olemaan ilman manssia. Rakastan sitä, kun koirani käpertyvät kainaloon ja ovat toiminnassa täysillä mukana. Niiden kanssa on mukavaa harrastaa ja pidän siitä, että koira on energinen. Mansseissa on niin monia hyviä piirteitä, mitkä minua miellyttää; älykkyys, energisyys ja valppaus. Ainut puoli, missä hampaita joskus joutunut kiristelemään on tietysti haukkuherkkyys, epävarmuus ja itsepäisyys. Niistä huolimatta rakastan mansseja. 

2. Cirneco Dell'etna
    - Tässä rodussa minua miellyttää niin ulkonäkö kuin myös luonne. En ole moneen cirnecoon vielä törmännyt kasvotusten, että olisi rotuun paremmin voinut tutustua, joten mielipiteeni pohjautuu melkolailla netistä lukemaani tietoon. Olen monesti pohtinut voisiko tämä rotu olla se, minkä itselleni joskus ottaisin. Rodussa minua kiinnostaa ja kiehtoo myös se, että se on harvinainen (kuten manssikin on, vaikka onkin nousemassa enemmän tietoisuuteen). Pidän myös jonkin verran haasteellisuudesta ja harvinaisuudesta ajatellen harrastusrintamaa. Myös viehejuoksu tms. minua kovasti kiinnostaa ja cirnecohan olisi siinä ihan itseään.

 
3. Brasilianterrieri
    - Brassi on kyllä toinen rotu cirnecon lisäksi, mitä olen tosissani miettinyt joskus ottavani. Värillä ei niinkään väliä olen, vaikka olen kyllä netistä selannut ja ihastelut kovin ruskea tricolour -brasseja. Ulkonäöstä vielä puhuttaessa mieluiten toivoisin hännällisen, kuin töpön. Luonteeltaankin brasilianterrieri sopisi hyvin niihin harrastuksiin, mitä jo harrastan eli agility ja toko. Rotu on myös älykäs (kuten terrierit tyypillisesti), minkä vuoksi temppuiluakin voisi opettaa.

4. Lancashirenkarjakoira eli lancashire heeler
    - Muutamia kertoja on tullut tavattua näitä agilitykisoissa ja kyllä jotenkin silmää miellytti. Vaikka normaalisti en hirveästi töppöjalkaisista koirista innostu, mutta olen nähnyt todella säväköitä heelereitä radalla. En yhtään ihmettele, miksi rotu on minua säväyttänyt, sillä netistä lukemani mukaan rodun teorian syntyyn on epäilty welsh corgin ja manchesterinterrierin kantamuotojen risteyttäminen. En koskaan ole oikein päässyt kunnolla tutustumaan tähänkään rotuun, mutta kiinnostaisi kyllä. Luonnekaan ei ole paha, vaikka taipumusta paimentamiseen rodulla onkin.

5. Englanninkääpiöterrieri
    - Minimanssi, joten tarviiko sitä sen kummin selittää. Sopivan pikkuinen, vaikka taskussa kulkemaan (en kyllä itse kuljettaisi). Olen miettinyt joskus tätä myös omaan laumaani, mutta olisiko se loppujen lopuksi kuitenkin hieman liian pieni minulle. Yhteen rodun edustajaan olenkin päässyt tutustumaan löytöeläintalolla ollessani ja välillä vieläkin näen tätä kyseistä koiraa. Se on vaan niin ihana. Ihan kuin omani, mutta minikoossa.

6. Whippet
    - Ulkonäkö miellyttää kovasti; hoikka ja lihaksikas. Lyhytkarvaisuus on plussaa, sillä en itse pidä henkilökohtaisesti kauheasti turkin puunaamisesta. En voisi kuvitella itselleni mitään karvakasaa. Vipukan kanssa voi myös harrastaa, vaikka esim. agility ja toko voivatkin olla hiukan haasteellisia sen kanssa. En oikein tiedä, kun en ole kauheasti näitä nähnyt niiden harrastusten parissa. Kuullut kyllä olen juttuja. Oman vipukan kanssa taas voisi harrastaa sitä samaa, mitä cirnecon (ja manssin!) - viehejuoksu, maastojuoksu tms.

7. Suomenajokoira
    - En vaan meinaa saada silmiäni irti, jos jossakin näen suomenajokoiran. Itsellenihän tämä rotu ei yhtään sovi, sillä en harrasta mitään metsästykseen liittyvää ja kuitenkin kun rotu sellaista vaatisi. Joudun siis aina tyytymään vain ihasteluun. Rodulla kun on tuota riistaviettiä, niin karkailevat helposti. Löytöeläintalolla töissä ollessa olen rotuun jonkin verran tutustunut ja kyllä olen ihan myyty niiden luonteelle. Rauhallisia, leppoisia ja ystävällisiä mehtäläisiä nämä suomenajokoirat.

8. Berninpaimenkoira
    - Pienestä tytöstä asti olen ihastellut bernejä. Niissä vaan on se jokin, mikä kolahtaa. Varmasti jos ison "seurakoiran" haluaisin, niin berni olisi juuri passeli siihen hommaan. Kuitenkin kun ihmisenä olen melko harrastavainen, niin leppoisa jätti jäisi jälkeen. Sen kanssa ei voi oikein harrastaa agilitya (vaikka kyllä kuulemma jotkut harrastavat), mutta tokoa tietysti voi. Mielestäni ne ovat vähän turhan raskasrakenteisia agilityyn. Kotini lähellä asuu yksi tai pari berniä ja tuppaan aina ihastelemaan, kun niitä näen. Ne ovat jotenkin niin halailtavan näköisiä; pehmoisia ja suloisia. Vähän niin kuin isoja nallekarhuja.

9. Italianvinttikoira
    - Itikassa on vähän sama kuin whippetissäkin. Minua miellyttää ulkonäkö ja olen todentotta miettinyt myös italiaanoa itselleni. Ajatusta on hieman karistanut se, että olisiko se kuitenkin hiukan pieni ja hutera minulle. Eniten pelottaa, ettei vaan luut katkea, kun omien manssien kanssa pieni italiaano rällättäisi menemään, vaikka samahan se on englanninkääpiöterrierikin kanssa. Sydän kuitenkin aina pamppailee villisti, kun jossakin tämän rodun edustajia näen. Itseäni eniten miellyttävät harmaat ja isabellan väriset italiaanot. 

10. Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
    - Ulkonäöltään pihis on vähän kuin brasilianterrieri. Sen vuoksi varmaan siihen olen silmäni iskenytkin. Ne ovat myös oivia harrastuskavereita; energisiä ja älykkäitä. Tämä rotu taitaa olla myös melko harvinainen. Pihistä olen myös muutaman kerran miettinyt laumaani, mutta en sitten kuitenkaan tiedä, kun se ei ole vielä kolauttanut minua tassullaan tarpeeksi lujasti.

11. Saksanmetsästysterrieri
    - Saku on ulkonäöltään vähän niin kuin karkeakarvainen manssi. Minulle ei välttämättä tai ehkä kuitenkaan sopisi tämä rotu sen riistaviettisyyden vuoksi. En osaa sanoa. Muutamiin sakuihin olen törmännyt, mutta koskaan en ole kauheasti rotuun perehtynyt.

12. Villakoira (kääpiö tai keskikokoinen)
    - Itseasiassa äitini pitää villakoirista ja sen myötä olen itsekin aukaissut silmiäni hiukan enemmän niille. Puudeli on tietysti aina puudeli, mutta jotenkin kun on katsonut niiden menoa agilityssä - se on huikeaa. Ne ovat nopeita, ketteriä ja älykkäitä. Pikkuveljeni kihlatun vanhemmilla on kaksi kääpiövillakoiraa, joista toinen on oikein vieraskorea, mutta toinen sitten taas epävarma murisija. Ainut mikä taas vähän tässä rodussa lyö on se turkinhoito tai lähinnä trimmaus. Vaikka en kauheasti jaksa turkkia puunata, niin olisihan se silti kyllä kiva opetella trimmaamaan. Kovasti ja salaa olen toivonutkin, että äitini puheet tulisivat toteen - eli siis hän ja hänen miesystävänsä ottaisivat villakoiran. Siinä pääsisin samalla testaamaan omia koulutustaitojani myös muun rotuiseen kuin manssi.

13. Beagle
    - Tässä rodussa kiehtoo varmaan samat piirteet kuin suomenajokoirassakin. Beaglessa on tietysti se etu, että se on pienempi ja sitä ei välttämättä tarvitse käyttää metsästykseen, vaikka onnellisimmillaan ne varmasti ovat juuri siinä. Naapurustossani asuu monta rodun edustajaa ja kyllä aina olen hymyhuulilla niitä katsellut. Kovin sellainen tunne kyllä on tullut, että joko niitä koiria ei ole opetettu kulkemaan hihnassa tai sitten se on vaan se haju, mikä saa ne vetämään. Tai molemmat. En tiedä kuitenkaan voisinko kuvitella itselleni beagleä. Ihanan näköisiä  ja oloisia koiria kuitenkin ovat. Muutaman olen tainnut agilitykisoissakin nähdä.

Kokonaisuutena ja yhteenvedettynä huomaa, että pidän kovasti lyhytkarvaisista, energisistä koirista, joiden kanssa voi harrastaa (eritoten toko ja agility). Koirista, mitkä haluavat olla menossa mukana. Kai minä itsekin olen vähän sellainen toimelias tyyppi. Olen ehdottomasti harrastusten ystävä eli minulle ei todellakaan sopisi mikään sohvaperuna -koira. Pidän pienistä koirista, kuten alussa jo mainitsinkin. Kovasti riittää varmasti puntaroitavaa, kun/jos joskus manssilaumaan liittyy toisen rotuinen huntta, että mikä olisi se parhain vaihtoehto. Tosin eipähän tuo ajankohtaista vielä pitkiin aikoihin ole, mutta jos joskus. Tai ehkä ensin toivon äidilleni sitä villakoiraa, niin siinähän olisi alkuun minulle jotain uutta.

Kuulumisista pikaisesti. Ollaan lenkkeilty taas paljon ja nautittu täysillä, kun ulkona ollut niin hienoja ilmoja. Kovasti odotan Elviksen kanssa tulevia agikisoja, kun maanantain treenitkin sujuivat oikein mallikkaasti. Ukko oli ihan liekeissä ja minulle jäi todella hyvä mieli. Elvis teki hienot / rauhalliset kontaktit ja irtosi huisin hyvin. Ulkona tauolla rällättiin keppejen kanssa, eikä havaittavissa ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Tehtiin avo- ja umpikulmaa sekä lähetin kaukaa kepeille. Välillä noissa kulmissa se hakee vielä sitä oikeaa aloitusväliä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Eilen käytiin myös ennen treenejä remontoimassa Juuson ja Ennin uutta asuntoa.

Tänään sama homma jatkui, mutta maalaamisen merkeissä. Elvikseltä jäi tänään tokotreenit väliin, kun piti vähän suunnitella uudestaan menoja taloudellisen tilanteen vuoksi. Ketuttaa, mutta minkäs sille voi. Ei meille sen kummempaa taidakaan nyt kuulua. Huomenna taas remppareiskat vauhdissa, tosin voipi olla, että koirien jäätävä kotiin, että pääsee kunnolla maalaamaan. Nyt kuitenkin omat manssit kainaloon ja unille.

-Emmi