maanantai 16. maaliskuuta 2015

Väripilkut aamulenkillä

Väripilkut aamulenkillä
Aamu alkoi aurinkoisesti ja lämpimästi. Oli ihanaa käydä koirien kanssa aamulenkillä, kun aurinko paistoi ja lämmitti jo kovasti. Huomasi kyllä kuinka koiratkin nauttivat. Itse kävin tänään iltapäivästä fysioterapeutilla hoitamassa niskaa / hartioita. On kyllä ihan jäykät ja kovat lihakset minulla, ettei yhtään ihmetytä miksi olen oireillut. Välillä vaan tuntuu siltä, etten osaa oikein rentoutua tai se tuntuu kovin vaikealta. Ryhtiäkin pitäisi parantaa, kun tuppaa automaattisesti menemään vartalo melko suppuun. Ensiviikolla olisi taas uusi käynti. Niitä käyntejä kaikkiaan viisi kertaa. Toivottavasti saisin nuo hartiat ja niskan kuntoon. Selvisi syy myös miksi minun nivelet oireilee - yliliikkuvuus. Sen tiesinkin jo aiemmin, mutta se tuli uutena juttuna, että todennäköisesti myös selässäni ja kyynärpäissäni on myös yliliikkuvuutta. Sen takia varmaan polvetkin välillä oireilee. Tuntuu joskus siltä kuin polvilumpiot heittäisivät kuperkeikkaa.

Mutta... jos ja kun taivaalta sataisi rahaa, niin pitäisi käyttää myös koirat ammattihierojalla. Pikkusen kalvaa sisältä, kun eivät ole päässeet ja muut käyttää melko tiuhaan tahtiin omiaan. Tällä hetkellä koira ovat olleet vain minun käpälieni armoilla. Mallalla täytyisi "rempata" tuota selkää hierojalla ja eläinlääkärin laserilla (tai sitä olen ajatellut kokeilla, kun kovasti on kehuttu hyväksi), jos se saisi siitä apua kipuun ja jumeihin. Elviksellekään ei kyllä tekisi yhtään pahaa päästä ajottain ammattilaisen käsittelyyn, kun kuitenkin on kisakoira ja muutenkin aktiivinen liikkuja.

Tänään illasta meillä olikin taas viikottaiset agilitytreenit. On se vaan niin perhanan mahtavaa mennä Elviksen kanssa radalla, kun toinen antaa kaikkensa. Vielä kun itse saisi ohjausta paremmaksi. Treenattiin tänään putki-kontaktierotteluja ja no alkuun sanoinkin, että nää me osataankin aikas hyvin... olisko pitänyt kuitenkaan sanoa? Eihän se aina ihan nappiin mennyt, mutta noh, sitä vartenhan ne treenit on, että niissä opetellaan. Minusta on ihanaa nähdä koiran silmissä, miten se syttyy palavasti johonkin. Elviksen silmistä näkee sen, että se rakastaa agilitya ja tekee sitä enemmän kuin mielellään. Mitä opeteltavaa meille mm. näistä treeneistä jäi on käännökset. Pitäisi opettaa jokin sana, jolla saisi Elviksen kääntymään tiukemmassa linjassa. Täytyy rueta myös palkkaamaan enemmän noihin käännöksiin. Elvis kaarrattaa aika paljon ja sehän sitä aikaa siellä radalla myös syö kaiken muun toilailun ohessa.

Huomenna meillä ei olekaan tokotreenejä, kun ne on peruttu. Pitää miettiä, että mitähän muuta hauskaa noiden hunttien kanssa keksisi. Elvis muuten oli pitämässä äidilleni seuraa viime viikonloppuna. Se oli ensimmäinen yö, kun oltiin erossa toisistamme. Alussa ajattelin, että mitäköhän siitä tulee, mutta eihän siinä mitään ollut. Malla kyllä nautiskeli kotona, kun sai mammalta kaiken huomion itselle. 

Mitä meidän kisakalenteriin tällä hetkellä kuuluu? No joudun valitettavasti skippaamaan Jyväskylän kisat, mihin olin suunnitellut meneväni. Lahjakorttejakin sinne olisi ollut. Kuitenkin nyt huhtikuussa olisi täällä Mikkelissä MAH:illa tulossa agikisat, minne ajattelin mennä. Seuraavana päivä onkin sitten Jenna Caloanderin agilityvalmennus meidän seuralla (jeeee, nähdään kasvattitäti-Riittaa sekä Essiä, unohtamatta molempien mukana tulevat koirulit!) Pohdin myös kovasti sitä, että pitäisikö mennä myös 11.4. MAH:in tokokokeisiin... tullut viimeaikoina vähän semmoinen; Nääh, harjoittelemaan siitä -fiilis, mutta pitää miettiä. Paikkamakuu se vaan jaksaa aina kusta nilkoille. Mutta tämän rodun kanssa ei toko olisi mitään ilman pientä noitumista. Itse olen sen verran sitkeä kuitenkin, etten helposti anna periksi. Vaikka kärsivällisyys välillä joutuukin koetukselle. Jaksan kuitenkin uskoa ja voin kuvitella sen fiiliksen, kun viimein onnistutaan... kunpa se tulisi pian! Olen miettinyt, että seuraava koira, joka meidän laumaan tulee, alkaa opettelemaan tokon kisaliikkeet jo ihan pennusta (vaikka kyllä Elviskin melko nuorena opiskelun aloitti). Jos saisin motivaation ja sen tekemisen meiningin taottua jo pienenä sinne nuppiin, niin ehkä kisaikäisenä sitten olisi helpompaa. Ehkä. Vaikka riippuuhan se paljon koirastakin. Pitää kokeilla ja ottaa haasteena. Onhan tuohon vielä aikaa ja säännötkin kerkeää muuttua ennen sitä.

-Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti