Kevättä rinnassa

Osallistuttiin Elviksen kanssa tuossa vähän aikaa sitten Suomen Manchesterinterrierit ry:n agility- sekä tokokoira -kisaan ja vihdoinkin viime keskiviikkona julkistettiin kilpailutulokset. Iloisia uutisia meille kyllä tulikin, sillä Elvis on jo toista peräkkäistä vuotta Vuoden 2014 Agilitymanssi sekä nyt myös Vuoden 2014 Tokomanssi. Toko -kisassa meillä ei kyllä ollut yhtäkään haastajaa, kun eipä noita kisaavia mansseja siinä lajissa harmiksi ole kuin kourallinen, jos oikein sitäkään. Mahtaa meille tulla postitse pölyinen pysti sen osalta. Posetuskuva tulee sitten myöhemmin, kun tuo toinen pysti meille saapuu. Käytiin keskiviikkoona myös iskän pihalla juoksentelemassa. Siellä vaan on vielä lunta jonkun verran, muttei kuitenkaan niin paljoa, etteikö palloa voisi heitellä. Sitä Elvis innoissaan noutikin. Malla teki taas tuhmuuksia ja selkäni käännettyä riensi kierimään lintujen syöttöautomaatin alle niin, että villapaita oli ihan roskainen. Mokoma pikku riiviö.

Eilen illalla Enni ja Juuso kävivät taas kylässä. Koirat oli niin riemuissaan, niin kuin aina. Hetken päästä siitä myös ystäväni Anni tuli Tyyne-koiransa kanssa käymään. Olivat tulleet J-kylästä käymään Mikkelissä. Pakko kyllä sanoa, että Elvis on niin rasittava noiden tyttöjen suhteen, että itseltäni meinaa aina kiehua yli. Sen korvat katoaa aina olemattomiin ja käytös muuttuu ihan kun en olisi käytöstapoja opettanut. Ei se kuule tai nää minua lainkaan. Välillä mietin, että onko tuo oikeasti jotenkin yliseksuaalinen vai ajatteleeko se muuten vaan enemmän noilla pienemmillä jalkavälissä olevissa aivoillaan. Kevättä rinnassa. Ei varmaan tolla tyypillä olisi ongelmia astumisen kanssa, epäilenpä. Tyyne on onneksi rautahermoinen labbis (mutta onhan se kyllä sen rotuinenkin) ja kun se ärähtää, niin sitten ärähdetään kunnolla. Elvis ei eilen loppupelissä niin mahdoton ollut kuin joidenkin toisten narttujen kanssa. Silti välillä kävi mielessä, että tuleekohan tuolle koiralle kohta joku slaaki. Kauheen överiä mielistelyä Elvikseltä... tökki ja lipoi daamin huulia, välillä varovasti yritti kammeta selkään. Hirveä läähätys ja kitinä. Ei auta vaikka kyseessä olikin leikattu narttu. Kauheeta tuo rakkaus, kun se leimahtaa! Haha!

Tänään oli auringonpimennys. Melkoinen pettymys se oli, kun ei ihan sitä mitä alkuun kuvittelin. Ihmettelin, että millonko se nyt oikein piemenee, mutta ei sitä oikein tullut. Vähän kyllä valoisuus ulkona näytti hassun harmaalta, mutta siinä se taisi sitten osakseen ollakin. 

Pesun jäljiltä tympääntyneet koirat.

Koirat joutuivat tänään aamulenkin jälkeen pesulle. Aamulla Elvistä vissiin vähän närästi, kun tuli pieni oksupoksu ja onnistui sotkemaan itsensä siihen. Ulkona puolestaan minulla ei ollut refleksit tarpeeksi tarkkana, kun Elvis ennätti kusaista vaihteeksi taas Mallan naamalle. Päätin sitten pyykätä molemmat koirat lenkin päätteeksi. Oli kyllä niin tympääntyneitä koirakansalaisia, että melkein tunsin niiden tuimien silmien poltteen rinnassa. Haha! Raukat. Nyt on kuitenkin puhtaat huntat, joiden mukavampi olla. Vaikka mielelläähän nuo haisuleita olisivat.

Tänään pitää käydä shoppaamassa Elvikselle lisää ruokaa. Kop, kop ja varovasti uskallan sanoa, että tuo ruoka on mielestäni paljon parempi sille kuin aiempi. Jätökset ovat olleet paljon paremman näköisiä ulkonäöltään ja koostumukseltaan kuin aiemmin. Eikä tuota närästystäkään niin hirveästi ole - silloin tällöin vähän. Ehkä tämä on se meidän ruoka, ehkä. Toivottavasti. En koskaan uskalla sanoa, mitään kun tuntuu, että heti sitten kun suuni aukaisen tulee jonkinlaista takapakkia. Siksi vielä kerran sanon, että kop, kop.

-Emmi