Malttamaton emäntä

Niin. Piti siis odottaa ja katsoa mimmoiset ilmat vkolla 6 on, että uskaltaako niihin tokokokeisiin ilmoittautua. Kuinkas kävikään. Liian malttamaton olin ja johan laitoin ilmot menemään. Nyt sitten pureskellaan kynnet lyhyeksi, kun jänskättää se, että tekeekö Elvis töitä vai laittaako sirkukseksi. No ei kait nyt sentäs sirkukseksi, toivottavasti. Tietysti sitä jännittää, mutta samalla olen myös iloinen ja jopa toiveikaskin. Tavoitteena noihin kokeisiin toivoisin, että tulisi sentään se tulos ja että Elvis kuuntelisi. Se kuitenkin kun on melko pähee kaveri. Tietystihän tällä emännällä riemu repeäisi, jos kävisikin niin, että se I-tulos napsahtaisi. En kuitenkaan uskalla toivoa liikoja, joten katsellaan ja kurkitaan varovasti tulevaa.

Tässä olen jo jonkin aikaa yrittänyt miettiä hyviä kirjoituksen aiheita, mutta tuntuu vaan, että pää lyö niin tyhjää kuin vain voi lyödä. Enkä kyllä yhtään ihmettele tämän inspiksen vähyyttä, sillä onhan meillä nyt ollut melkoinen tauko mm. treenailunkin suhteen. Kun vaan saisin itselleni taas sen samanlaisen palon ja tekemisen meningin, kuin kuukausia sitten. Uskon kuitenkin, että se palaa viimeistään sitten, kun ryhmätreenit taas jatkuvat. Ainakin toivon niin. Niitä ryhmätreenejä muuten odotankin jo haukkana. 

Omatoimisesti tokoa täytyy kyllä käydä treenaamassa Elviksen kanssa nyt useampana päivänä ennen noita kokeita. Huvikseni tänään aamulla otin sisällä 2 minuutin paikkamakuun ensin niin, että Elvis oli itsekseen. No, ensin se vinkui vähän, mutta rauhoittui sitten ja odotti kuuliaasti kellon viisareiden tikitystä. Seuraavaksi otin Mallan mukaan paikkamakuuseen ja heti muuttui Elvis levottomammaksi (se alkoi nuuhkimaan tassujaan, vinkui pari kertaa, pälyili ja haisteli maata muina miehinä). Elikkä sitä häiriötreeniä vaan lisää, lisää ja vielä lisää. Mallalla puolestaan ei ollut niin minkäänlaista ongelmaa odottamisen suhteen. Kun vaan saisi jotenkin taiottua Elvikselle saman kärsivällisyyden ja tehon kuin Mallalla on, mutta siinäkin kun on niin monta vaikuttavaa tekijää. Eikä siinä, Elviskin on kyllä tosi taitava.

Nyt kun ei olla paljoa noita pääharrastuksia (agi ja toko) treenailtu, niin Elviksellä on kyllä ehdottomasti ollut tuota ylimääräistä energiaa ihan kylliksi ja liikaa. Lenkkeilyllä ja temppuilulla ollaan sitä vähän purettu. Ollaan opiskeltu uusia temppuja ja viikon sisällä niitä on opittukin jo monta. Uusien temppujen listaan kuuluu mm. nämä temput:

- Oven sulkeminen ja avaaminen
- Puhtaiden pyykkien tuominen korista
- Likaisten vaatteiden tuominen toisesta huoneesta
- Sukkien vieminen sukkakoriin (mikä sijaitsee vaatekaapissa)
- Tyhjän pyykkikorin kaataminen (ja sinne kyytiin loikkaaminen)
- Lapasten ottaminen pois kädestä
- Sukkien ottaminen pois jalasta
- Oman peiton vetäminen häkkiin (Tätä pitää vielä treenata lisää, mutta hienolla pohjalla jo on!)
- Erilaisten esineiden nostaminen maasta mm. kynä, naksutin, sukat jne.
- Fleecepeiton tuominen ja "viikkaaminen" (Harmi vaan, että Elviksen viikkaama peitto täytyy aina viikata uudestaan... on meinaa semmosessa mytyssä kun olla voi, heh!)

Uusia temppujen yritän jatkuvasti kehittää ja opettaa. Myös siinä ohessa vahvistan noita alulle laitettuja tai jo ennestään opittuja. Kyllä se vaan niin on, että Elvis on kyllä oiva avustuskoira... vaikka se välillä hirveesti touhottaakin, eikä välttämättä aina keskity olennaiseen. Joskus se ehdottelee ihan hömppiä juttuja, mutta kyllä sillä kuitenkin aivot raksuttaa. Kaikesta huolimatta se on minun oma pieni älykköni, jonka kanssa on mukava työskennellä. Katsotaan mitä muuta me vielä saadaankaan aikaan.

-Emmi