Lääkärissä ja ostoksilla

Kuva: Musti ja Mirri

Käytiin koirien kanssa tänään ostoksilla Mustissa ja Mirrissä. Oli todella hyviä tarjouksia ja minulla oli jo ennestään sinne 50 euron lahjakortti (läksiäislahjani Mesyltä). Kyllä on aina ihanaa katsoa koirien riemua, kun ne saavat uusia tavaroita, leluja, herkkuja tms. Ovat kuin pienet lapset jouluaattona. Ostin koirille Hurtan heijastinhihnat (köysimalliset); vadelma, koivu ja turkoosinsininen. Tosi kätevät syksyllä, kun niissä on nuo heijastimet. Eivätkä nuo hihnat tänään olleet edes kalliita - vain 15 euroa/kpl. Minun tuurillani tuota koivun väriä ei löytynyt liikkeestä, joten se piti tilata. Saan hihnan ensiviikolla. 

Ostin Elvikselle myös tokoon uuden lelun. Vaaleansinisen/turkoosin ProDogin motivointipatukan. Kädessä tuntuu tosi hyvältä leikitettävältä ja muutenkin on kestävää kangasta. Ensin mietin, että tykkääköhän Elvis siitä, mutta turhaan. Tyyppi vallan riemastui, kun kaivoin pussista sille sen patukan. Riemuissaan kantoi sitä pitkin asuntoa ja leikki sillä. Kun patukka todettiin hyväksi hetken leikeillä, laitettiin se treenireppuun seuraavia tokotreenejä odottamaan.

Käytiin ostamassa myös häkkiin laitettava juomakuppi. Se on hyvä, kun saa laitettua häkkiin kiinni eikä luullakseni vesikään siitä kovin helposti loisku pitkin poikin. Pitää testata sitä jo heti huomenna, kun kisoihin lähdetään.

Malla kävi tänään rokotuksessa. Taas alussa kovasti jännitti neitoa odotushuoneessa, mutta rentoutui hienosti, kun lääkärin luokse päästiin. Mallan paino oli 6,7 kg. Lääkärin kanssa puhuimme myös Katasta ja että neitillä on edessä ruoan vaihto. Ei oikein tykkää tuosta nykyisestä. Tänään Malla lähtee taas viikonloppua viettämään äitini luokse. Saa siellä sylintäydeltä hellyyttä. Malla pitää äidistäni kovasti. Se menee aina oitis nukkumaan äitini syliin tai kainaloon, kun sinne saavumme. Kata pitää äitini miesystävästä ja hakeutuu usein tämän jalkoihin nukkumaan. Isästäni Kata pitää tietysti myös. Elvis puolestaan tervehtii kaikkia, mutta etsii erityisesti aina pikkuveljeni tyttöystävää, Enniä. Elvis on naistenmies. 

Tässä on viime päivinä mielessä riehunut mörköjä. Olen kovasti miettinyt tuota ensiviikolla olevaa tokokoetta. Mitä jos, mitä jos. Ei saisi jossitella, mutta pakosti mieleen tulee, että mitä jos Elvis lähtee jonkun toisen koiran luokse eikä kuuntele minua. Mitä jos se paineistuu niin, ettei suostu tekemään mitään, vaikka se oikeasti osaa. Mitä jos se lähtee lätkimään paikkamakuusta. Ollaan käyty Elviksen kanssa pitkiä keskusteluja siitä, kuinka herran tulisi sitten käyttäytyä koepäivänä. Olen luvannut ruhtinaallisen palkan, jos ukko on kiltisti. Pitäisi vaan saada itseltäkin päästä pois nuo möröt ja olla vaan lujana, luottavaisena ja erityisesti positiivisella mielellä. 

Tuota koetta ennen täytyy kyllä treenata myös niin, ettei ole palkkaa taskussa. Kokeessa kun ei saa pitää leluja tai nameja taskussa. Koiralla ei saa olla edes takkia päällä. Eli tavallaan pelkkä panta (paitsi tietysti kytkettynä seuraamisessa ja luoksepäästävyydessä on hihna). Täytyy myös kysyä viime hetken neuvot meidän tokokouluttajalta ensiviikolla. 

-Emmi