Maanantaina meillä oli taas viikottaiset agitreenit. Otin molemmat mukaan. Elvikselle olin tietysti laittanut teipin kannuskynnelle, että se suojaisi sitä. Hyvin suojasikin. Treeneissä Malla oli taas oma häseltävä itsensä, jolla sitä energiaa riitti. Minusta on hassua katsoa Mallan menoa nykypäivänä, kun muistelee meitä agilityn alkuaikoina. Malla on aina ollut arka koira (varsinkin paukuille yms.). Agilityn alkeiskurssilla, kun monia vuosia sitten oltiin, niin tämä tyttöhän ei uskaltanut edes mennä rimattoman siivekkeiden välistä. Olen siis lähtenyt Mallan kanssa liikkeelle ihan pohjalta.
Nykyään Malla nauttii ihan täysillä radalla viilettämisestä. Toki jos rima tippuu, niin heti saattaa olla korvat luimussa "apua, mikä se oli", mutta jatkaa kuitenkin menoa rohkeasti. Aiemmin pudonneelle rimalle mentäessa uudestaan on joskus jänistänyt sen hyppäämistä, mutta mennyt sen lopulta, kun on tarpeeksi rohkaissut. Aloitin Mallan kanssa medeinä, mutta päätin kuitenkin sitten loppujen lopuksi hypyttää sitä treeneissä mininä. Mallan meno on paljon sulavampaa ja miellyttävämpää, kun ei tarvitse hypätä medien hyppyjä. Mittauttanut Mallaa en ole koskaan, mutta luulenpa, että se ehkä kuitenkin saattaisi medin sijaan olla mini. Eipä me kyllä Mallan kanssa koskaan virallisiin kisoihin mennäkään. Näistä syynä mainittakoon vaikka, että Malla pelkää keinua sekä tietysti Mallan kilpirauhaslääkitys.
Poikkesin taas vähän aiheesta. Kuitenkin siis maanantain treeneissä Malla meni hienosti (jos ei lasketa niitä iloisia loikkia ja riemun pyörähdyksiä esteiden välissä). Elvis kanssa juoksi ihan mielettömän hienosti. Ratahan oli itsessään simppeli. Oikeastaan kokonaan rälläämistä. Yhdessä kohtaa Elviksen kanssa otettiin vähän vaikeampia kulmia/ohjauksia ja mentiin putken edessä ollut hyppy takaakierrolla putkeen (oikean radan mukaan hyppy oltaisiin menty suoraan eteen ja siitä sitten putkeen). Elviksen takaakierto onnistui ihan älyttömän hienosti! Rata oli hyppis ja kylläkin 1-luokan.
Tiistaina meillä oli sitten vuorostaan tokotreenit Elviksen kanssa. Treeneissä oli ohjelmistossa kaukokäskyt, tunnistusnouto ja tietysti nämä perusjutut, mitkä ovat melkein joka treenikerralla eli luoksepäästävyys ja luoksetulo. Ollaan Elviksen kanssa vähän treenattu tuota tunnaria nurmella, mutta palikkaläjästä ei vielä olla etsitty. Viitisen kertaa tehtiin onnistuneet noudot nurmelta ja yksi helpotettu otos palikkaläjästä. Elvishän käytti nenäänsä hienosti ja toi heti ensimmäisellä kerralla oikean palikan minulle. Kaukokäskyjen käskyt on meillä myös ihan melko vahvalla pohjalla, mutta ainut ongelma on, että Elvis hivuttautuu aina istuessa eteenpäin. Eli Elvis ei osaa maasta istuuntuessaan istua oikein, vaan hivuttautuu tässä aina pienen matkan eteenpäin. Meidän täytyisi treenata istumista uudestaan. Palkkauksen yhteydessä/pallon kanssa temutessa aukesi taas kannuskynsi (ei ollut enää teipissä, vaikka olisi näköjään kannattanut olla). Kotona kynnen desinfiointi ja sidettä tassuun.
Keskiviikkona oltiin treenaamassa lauantain kisoja varten lähtöjä MAH:in epävirallisissa agilitykisoissa. Rata oli aika kiemurainen, 2-3-luokan tasoinen, mutta ei liian vaikea. No enhän minä ihan riemusta hyppinyt. Meidän ensimmäinen lähtö oli ihan siedettävä ja saatiin nollarata hienoisella yliajalla ilman sijoitusta. Joissakin kohti Elvis tuppasi irtoamaan huonosti tai liekkö sitten itse en antanut tarpeeksi tarkkoja ohjeita. Kepit Elvis meni täysillä ja hienosti loppuun saakka. Keinun ja puomin ylös- sekä alasmenot myös hienot, mutta A:n alastulo olisi voinut vähän paremmin mennä. Mielestäni ylösmenossa Elvis ei nyt hypännyt niin korkealle kuin yleensä. Toisella yrityksellä ei päästy edes radalle, kun Elvis karkasi lähdössä niin rumasti, että nappasin koiran kainaloon ja lähdin pois. Hyi olkoon, että kehtasi. Kannuskynsi oli ihan ok taas, kun oli teipissä. Ehkä vähän vuotanut, mutta ei paha.
Tänään onkin sitten jo perjantai ja huomenna olisi ne viralliset kisat MAH:illa. Näiden kisojen jälkeen aion pitää Elvikselle lepotauon agilitysta ainakin 28.4. saakka. Tuolloin meidän seuralla olisi epäviralliset agikisat, jonne olisi pakko päästä kyllä treenaamaan taas lähtöjä ja kontakteja. Olen pitänyt Elviksellä tassussa nyt sidettä pari päivää ja joka päivä tietysti desinfioinut sekä tuulettanut kynttä.
Elviksellä on hirvee meno päällä kokoajan, eikä onneksi tuo tassukaan näytä vaivaavan sitä. Sen vuoksi olenkin uskaltanut ottaa sillä varovasti aksaa yms. Eilen isäni pihalla autooni vaihdettiin kesärenkaat ja laskin koirat siinä samalla irti pihalle. Eikös Elvis innostunut semmosta kyytiä juoksemaan Katan kanssa talon ympäri, että lehdet vaan pöllysi. Itseäni kyllä hirvitti, mutta mitenkäs tuon suihkarin nyt kiinni otat, jos sillä on niin kivaa, ettei kuule silloin mitään ja energiset jalat vaan vie. Olihan sillä tassussa tietysti se side, mikä suojasi. Pitemmittä löpinöittä, nyt me tästä lähdetäänkin ulkoilemaan ja aloitetaan jo henkinen valmistautuminen huomisiin kisoihin. Ensimmäisenä meillä olisi siellä hyppis. Toivon niin hartaasti, että Elvis pysyisi lähdössä ja tehtäisiin hieno rata. Siitä kun tulee vaan niin hyvä mieli.
Palaillaan taas! Ehkäpä jo heti huomenissa kisojen jälkeen.
-Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti