Minä itken. Itken niin, että hukun kyyneliin. Meidän perheen viimeinen Kimblewick on nukkunut pois. En kestä, että Mallaa ei enää ole. Malla nukkui pois maanantaina sairauden vuoksi. Malla sai jälleen sappikohtauksen ja se oli todella kipeä eikä enää ollut vaihtoehtoja. Luopuminen on se kaikista kamalin osuus, jonka vuoksi monta kertaa mietin pystynkö enää hankkimaan eläimiä. Minun sydän on niin särkynyt. Tiedän, että aika parantaa, mutta se ei koskaan poista ikävää. Ikävä kestää aina. Kunpa saisin Mallan ja Katan takaisin, minun on ikävä.
Malla 31.07.2005 - 27.01.2020 💔
Nyt ei ole kipua eikä tuskaa,
vaikka sydämeni on palasina,
tiedän että minun on annettava sinun mennä.
vaikka sydämeni on palasina,
tiedän että minun on annettava sinun mennä.
Annoit meille niin paljon rakkautta ja iloa,
onnea ja naurua mitä pieni koira pystyy antamaan.
Me ei unohdeta sinua. Ikinä.
Hyvää matkaa pikkuinen.
Rakastan sinua ikuisesti, missä oletkaan 😭💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti