Harmi kun kaikkeen ei aina voi saada oikeaa vastausta ja asioita ei voi nähdä ennalta, jotta pystyisi tekemään oikeat päätökset. Pakko mennä niin miltä itsestä tuntuu. Toisilta voi aina kysyä apua, jos se helpottaa, mutta kukaan ei tiedä koskaan tulevaisuuteen liittyviä vastauksia. Minusta päätösten tekeminen on ollut aina todella vaikeaa ja mietin usein mitä jos valitsenkin väärin.
Tänään olen aamusta asti paininut kysymyksen kanssa: mennäkkö huhtikuun tokokokeisiin vai ei? Mietin paljon sitä kuinka Elvis suoriutuu "uusista" liikkeistä paineen alla vai onko koko kokeisiin meno vain suuri floppi. Yrittämällähän se selviäisi missä mennään, mutta onkohan se ihan typerää lähteä tokokokeisiin jos ei ole kauheasti treenannut? Elviksen kanssa me osataan jokainen ALO-luokan tokoliike, mutta se on eriasia kuinka hohdokkaasti Elvis minkäkin liikkeen suostuu suorittamaan. Painitaan aina samojen asioiden kanssa. Kuinka saan koiran motivaation pysymään yllä ja sen aivot olemaan skarppina?
Käytiin tänään hallilla treenaamassa pääasiassa tokoa. Tein Elviksen kanssa jokaikisen ALO-luokan liikkeen, paitsi luoksepäästävyyden (jos sitä nyt ylipäätänsä voi liikkeeksi edes kutsua). Ajattelin, että treenaamalla olisin saanut vastauksen askarruttavaan kysymykseeni, mutta tuntui että se sotki pakkaa vain entisestään. Elviksen suoritukset olivat melko aallokkoa. Toisin sanoen treenikertaan mahtui onnistumisia ja epäonnistumisia. Treeni ei saanut minua mitenkään vakuuttuneeksi.
Tein Elviksen kanssa paikkamakuun niin, että Malla oli sen vieressä tekemässä omaa suoritustaan (ja Mallahan muuten pysyi paikoillaan kuin tatti). Ensimmäisellä kerralla en kerennyt edes sekuntikelloa käynnistää, kun Elvis nousi ylös. Jouduin sitten ottamaan liikkeen uudestaan ja se meni jo vähän paremmin (lue: Elvis pysyi maassa kokonaisen minuutin, vaikka nenä vähän heiluikin ja suusta pääsi muutama piip piip). Seuraaminen oli välillä vähän hajottaista ja haahuilevaa, luoksetulo ihan pro, liikkeestä maahanmenossa Elvis jäin odottamaan tuplakäskyä kun taas muutaman kerran meni heti ensimmäisellä. Kapulan pito onnistui viimeisellä kerralla kaikista parhaiten ja hyppyeste oli puolestaan vähän laahaava. Kaukokäskyt onnistuivat muuten hyvin paitsi maahanmenossa Elvis ryömi hiukan minua kohti. En tiedä kuinka tiukasti nykyisillä säännöillä tuomarit rokottavat tuommoisista virheistä.
Loppuun otettiin vähän aivojen nollausta agilityn merkeissä. Otin puomia, A:ta ja keppejä. Elvis oli kyllä melko päheä ja täynnä virtaa. Kepit meni todella hienosti ja maltillisesti vaikka Elvis jäi niissä minua jälkeen. Mallan kanssa otettiin myös yksittäisiä esteitä. Lopuksi käytin koiria pellolla juoksemassa ja siellähän ne intoutuivat rallittelemaan perätysten. Jos olisi pitänyt kertoa minkälainen on onnellinen koira, niin siinä niitä oli kaksin kappalein.
 |
| Äsken yllätin kamut keskenään <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti