Tyypillisesti kirjoittaminen on vähän jäänyt, kun en ole tiennyt mistä kirjoittaa. Kuvia on vaikka kuinka, mutta sanoja ei vaan meinaa löytyä. Kun ollaan taukoiltu treenaamisesta jo 7 viikkoa, niin alkoi tulla ikävä sitä kaikkea. Käytiin siis koirien kanssa hallilla spurttailemassa nyt viime torstaina. Ja ai jumanspiidu kun tuntui hyvältä mennä Elviksen kanssa! Toki pakko myöntää, että Elviksellä meinasi välillä vähän kuppi mennä nurin. Minkäs sille mahtaa kun agility on ihan spessu juttu. Energiaa oli päässyt kasantumaan vähän liiaksi tauon aikana ja kun vähän aika sitten oli helvetin kovat pakkaset, niin ei päästy koirien kanssa oikein ulkoilemaankaan. Treenattiin Elviksen kanssa alastulokontakteilla hämy käskyjä ja tällä tarkoitan sitä että Elviksen ottaessa kontaktia huutelin kaikkea mahdollista "Tule, mennään, mene, tule äkkiä" ja sitten sen "vapaa" milloin sitten sieltä kontaktilta sai oikeasti tulla. Tuppaa olemaan pikkuisen hätäiset kontaktilta lähdöt toisella.
Tänään oli ihana ilma. Sain vähän aika sitten ostettua itselleni uudet lenkkarit (vihdoin!). Aamulla kiskasin sitten ne jalkaan ja lenkkeilin koirien kanssa isäni luokse kyläilemään. Kun sisälle päästiin, niin koirat olivat kyllä tosi tyytyväisellä mielin, että ihan leikkimään ja painimaan alkoivat (normaalisti sitä tapahtuu harvoin, kun Mallaa ei oikein jaksa innostaa tyhmä "veli").
Minä en vaan pääse yli siitä, miten ihania manssit oikeasti ovat. En tiedä onko muilla rodunomistajilla yhtä vekkuleita kavereita kuin nämä omani ovat. Koirani ovat todella fiksuja, huumoristisia ja ilmeilevät paljon. Pakko kuitenkin nostaa korokkeelle Elvis. Se on ihan omaa luokkaansa. Se suorastaan elää omilla silmillään (ja virnuilevalla suullaan). Elvis ilmeilee jatkuvasti eikä nauruilta ole säästynyt kukaan joka on tämän ukon tavannut. Malla puolestaan ilmeilee suullaan melko paljon. Joskus se hymyilee oikein leveästi niin että hampaat näkyvät ja joskus niin että posket menevät ihan kurttuun. Ihana tyttö. Katakin osasi olla joskus niin hupsu. Sekin ilmeili oikeastaan suullaan.
Elvis on hauska kun sille pukee takin päälle. Se menee narulla roikkuvien pyykkien sekaan piiloon. Se tekee sen aina, joka kerta! Naurattaa, kun reppana kurkkii sitten sieltä lakanoiden välistä katseella "Mamma, onko pakko jos ei haluu?" Silloin kovien pakkasten aikaan Elvistä harmitti suunnattomasti kun sille piti pukea tossut ja pipo takkien lisäksi. Kitinähän siitä tuli.
Yksi asia mikä pakko mainita myös on television katsominen. Sehän nyt on tuttu juttu, että seurataan Elviksen kanssa Avaraa Luontoa ynnä muita luonto-ohjelmia, mutta ihan uutena juttuna minulle tuli se, että Elvis seuraa myös 3D -piirrettyjä. Katsottiin joku aika sitten Saapasjalkakissaa. Eikä siinä vielä kaikki. Eilen Elvis seurasi silmät kovana kun katsoin telkkarista Voice Of Finlandia! Toki voi olla, että Elvis odotti vielä näkevän lisää niitä kissanruoka mainoksia, mitä ennen ohjelman alkua tuli. Ne oli ukon mielestä tosi hineitä, kun niissä oli kissoja. Piti työntää kuono melkein telkkariin kiinni. Malla ja Kata puolestaan enemmän ovat seuranneet noita luonto ohjelmia.
Tänään oli ihana ilma. Sain vähän aika sitten ostettua itselleni uudet lenkkarit (vihdoin!). Aamulla kiskasin sitten ne jalkaan ja lenkkeilin koirien kanssa isäni luokse kyläilemään. Kun sisälle päästiin, niin koirat olivat kyllä tosi tyytyväisellä mielin, että ihan leikkimään ja painimaan alkoivat (normaalisti sitä tapahtuu harvoin, kun Mallaa ei oikein jaksa innostaa tyhmä "veli").
Minä en vaan pääse yli siitä, miten ihania manssit oikeasti ovat. En tiedä onko muilla rodunomistajilla yhtä vekkuleita kavereita kuin nämä omani ovat. Koirani ovat todella fiksuja, huumoristisia ja ilmeilevät paljon. Pakko kuitenkin nostaa korokkeelle Elvis. Se on ihan omaa luokkaansa. Se suorastaan elää omilla silmillään (ja virnuilevalla suullaan). Elvis ilmeilee jatkuvasti eikä nauruilta ole säästynyt kukaan joka on tämän ukon tavannut. Malla puolestaan ilmeilee suullaan melko paljon. Joskus se hymyilee oikein leveästi niin että hampaat näkyvät ja joskus niin että posket menevät ihan kurttuun. Ihana tyttö. Katakin osasi olla joskus niin hupsu. Sekin ilmeili oikeastaan suullaan. Elvis on hauska kun sille pukee takin päälle. Se menee narulla roikkuvien pyykkien sekaan piiloon. Se tekee sen aina, joka kerta! Naurattaa, kun reppana kurkkii sitten sieltä lakanoiden välistä katseella "Mamma, onko pakko jos ei haluu?" Silloin kovien pakkasten aikaan Elvistä harmitti suunnattomasti kun sille piti pukea tossut ja pipo takkien lisäksi. Kitinähän siitä tuli.
Yksi asia mikä pakko mainita myös on television katsominen. Sehän nyt on tuttu juttu, että seurataan Elviksen kanssa Avaraa Luontoa ynnä muita luonto-ohjelmia, mutta ihan uutena juttuna minulle tuli se, että Elvis seuraa myös 3D -piirrettyjä. Katsottiin joku aika sitten Saapasjalkakissaa. Eikä siinä vielä kaikki. Eilen Elvis seurasi silmät kovana kun katsoin telkkarista Voice Of Finlandia! Toki voi olla, että Elvis odotti vielä näkevän lisää niitä kissanruoka mainoksia, mitä ennen ohjelman alkua tuli. Ne oli ukon mielestä tosi hineitä, kun niissä oli kissoja. Piti työntää kuono melkein telkkariin kiinni. Malla ja Kata puolestaan enemmän ovat seuranneet noita luonto ohjelmia. |
| Varsinainen rottakoira! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti