Oulun SM-kisat

Torstai
Vein aamulla Mallan hoitoon Juuson ja Ennin luokse. Sinne se hiukan hämillään jäi ovelle nököttämään. Lähdettiin joskus klo 10 aikaan ajamaan kohti Oulua. Kyllä sitä tiesi, että sinne on pitkä matka, mutta autossa istuessa se tuntui ikuisuudelta. Vaikka olenhan minä matkustanut pidempiäkin matkoja (mm. Rovaniemelle). Elvis oli kyllä niin reipas pieni ärri, kun se oli koko ajomatkan niin kiltisti. Toki onhan se jo tuohon matkusteluun niin tottunut, kun minun kanssa kisoissa kiertää ja näin. Aina kun pysähdyttiin, niin heräsi Elvis nokosiltaan katsomaan, että "Joko ollaan perillä? Mitä? Eikö vieläkään!". Ajomatkalla ei tarvinnut oikeastaan pysähtyä kuin kahdesti, Hirvaskankaalla sekä Pyhäjärvellä.

Päästiin vihdoin ja viimein Ouluun joskus klo 17 jälkeen. Ensin katsottiin missä on meidän hotelli (löytyi yllättävän helposti) ja sen jälkeen etsittiin kisapaikka, mikä löytyi navigaattorin avulla. Minulla tuolle kisapaikalle ei hotellilta matkaa ollut kuin vaan sen 6-7km. Kun mentiin sitten hotelliin ilmoittautumaan, niin voi Elviksen ilmettä, kun se sinne sisälle asteli. Ensimmäisenä se ihmetteli kovasti pyöröovea, seuraavaksi ihmeteltiin hissiä, sitten ihmeteltiin kun käytävällä oli niin paljon hajuja ja lopuksi ihmeteltiin huoneessa, että missä hitossa me oikein ollaan. Ihana Elvis. Toinen oli kuin maalaisjuntti kaupungissa. Illemmasta, kun tavarat oli saatu purettua käytiin kävelemässä ulkosalla ja tutkimassa ympäristöä. Meidän hotellin lähellä oli satama ja tori. Meri oli kyllä todella kaunis! Oulu on kaunis kaupunki.

Perjantai
Aamu ei alkanut minulta ja Elvikseltä mitenkään aurinkoisesti, sillä kumpikin meistä kärsi jännitysvatsasta. Jotenkin se vain aina tulee, vaikkei sitä jännitystä tiedostakaan. Hyvin kuitenkin selvittiin aamusta molemmat, vaikkei kummallekaan meinannut ruoka hirveästi maistua. Kisapaikalle päästyä purettiin tavarat meidän yhdistyksen telttaan ja kävin ilmoittautumassa. Kisapaikalla minua ei kyllä jännittänyt tai ei ainakaan niin paljon kuin joskus ennen on jännittänyt. Meidän radoilla tuomarina toimi Katarina Virkkala. Nämä "lämppärikisat" eivät meidän osalta tuottaneet tulosta, siltä otettiin molemmilta radoilta hyl. Elvis kyllä muuten toimi hienosti, mutta esim. agiradalla kontaktit olivat tosi hätäiset eikä keppien aloitus meinannut millään onnistua.

Lauantai
Aamulla oli taas pienoinen jännitys, mutta se ei häirinnyt minua niin kuin edellisenä aamuna oli tehnyt. Se jännityskin taas laantui, kun kisapaikalle pääsi. Lauantaina tosiaan kisattiin sm-joukkue radalla ja medien tuomarina toimi Mika Moilanen. Meidän joukkueen kokoonpano oli sheltti-manssi-koikkeri-sheltti, joista tuloksena tuli 10, hyl, 0 ja 0. Meidän joukkue sijoittui noilla tuloksilla 20./63. Ei paha. Me tosiaan siis jälleen hyllytettiin Elviksen kanssa, kun tyyppi karkasi A:lta väärään päähän putkea. Alkurata oli kyllä tosi mukavan tuntuinen ja hyvä. Noilla kontakteilla Elvis vaan ei meinaa malttaa... pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa vaatimaan ne kunnolla. Tai kyllähän minä aina ne olen vaatinutkin, mutta mietin jos kokeilisi uutta metodia - jos ei ota, mennään pois radalta tai jos ei ota -> uusi yritys -> pois radalta. Se vaan vaatii itseltä kovaa päätä (sama oli silloin lähtöjenkin kanssa). Rata oli kyllä kokonaisuudessaan varsin kiva.

Kuva: Marjut Färman

Kuva: Marjut Färman

Kuva: Marjut Färman

Sunnuntai

SM-kisat, yksilö, hyppis

Eipäs jännittänytkään oikeastaan enää yhtään. Hyvillä mielin olin lähdössä kohti yksilö sm-kisoja Elviksen kanssa. Medeillä tuomarina toimi Jan Egil Eide norjasta. Rata vaikutti aika kiemuraiselta, mutta kuitenkin ihan mentävältä. Olin ennen radalle menoa toivonut, että meidän hyl -putki katkeaisi ja että minulle riittäisi jos edes saataisiin tulos yksilöstä. Kyllähän siinä sitten niin kävi, että otettiin se tulos, vaikkakin se oli yliaika 5. Meidän tulos tarkalleen oli 13,81 ja meidän sijoitus kisassa oli 93./254. Eipä se ollut lainkaan paha ensimmäisiksi sm-kisoiksi, vaikka eihän sillä tuloksella finaaliin päästy. Kävin sitten Elvikselle palkinnoksi ostamasta Ke-Hu lelun uudeksi treenileluksi, vaikkakaan ei se taida sitä pinkkiä kumipalloa voittaa. Kyseinen pallo ei enää edes vingu, kun ukko on purrut siihen reiän. Pitäisi ostaa uusi(a).

Jäin vielä paikan päälle treenikavereiden kanssa katsomaan kaikkien luokkien finaaliradat. Noin klo 19.30 päästiin lähtemään takaisin kohti Mikkeliä. Ja voi kyllä se matka kotiin tuntui taas niin kauhean pitkältä. Väsymys painoi silmiä, että meinasin jatkuvasti nukahtaa. Onneksi minun ei tarvinnut ajaa kotiin, sillä olisin varmasti nukahtanut kesken kaiken. Kotona olin joskus klo 1.30 ja voi miten iloisesti Malla juoksi minua vastaan, kun ulko-oven aukaisin (Malla oli tullut takaisin kotiin odottamaan mamman paluuta). Mallalla oli kuuleman mukaan mennyt todella hienosti kissojen kanssa. Väistellyt se niitä oli, mutta sovussa kuitenkin pystyin niiden kanssa olemaan saman katon alla.

Vaikka tuommoinen kisaviikonloppu onkin raskas, niin silti se vaan on myös antoisa. Todella kiva mieli jäi koko viikonlopusta ja meidän seuraava tavoite olisikin sitten kerätä nollat ensi vuoden sm-kisoihin, ellei sitten olla niin hurjia, että vetäistään uudestaan piirinmestaruus. Eipä kyllä yhtään haittaa, jos tehtäisiin molemmat! Joskus olisi kiva päästä kokeilemaan näitä pelinappuloita myös MM-karsintoihinkin, mutta kaikki aikanaan. Treenisuunnitelmaan kuuluu kontaktien sekä takaakiertojen hiomista. Takaakiertoja täytyy hioa, jotta saataisiin niitä  hiton kaarroksia pienemmiksi. Säästyisi tuota aikaa radalla. Joskohan sitten saataisiin lisää vielä sitä varmuutta ja yhteistyötä tiiviimmäksi. Omaa ohjausta täytyy työstää siten, että en anna enää Elvikselle ristiriitaisia ohjeita radalla ja pitää juosta. 

Tänään sitten kävin katsomassa ja kuvailemassa suvun uutta karvaista vauvaa. Juuso ja Enni olivat sunnuntaina hakeneet itselleen oman hauvelin. Riki on 8 viikkoa vanha norjanharmaahirvikoira uros ja oikein ihana tapaus. Näyttää aivan pörröiselle nallekarhulle. Metsällä sitä ei tulla käyttämään, mutta jotain muuta harrastusta varmasti sille on luvassa. Itse jo pohdiskelin innoissani, kuinka voisin sen joskus ottaa mukaan treeneihin ja joskohan sillä kokeilisin ihan harrastusmielessä agilitya. Jäljestyksessä Riki olisi varmasti myös hyvä, joten ei kun jälkiä vetämään kunhan ukko siitä vielä kasvaa. Vielä ei ole Riki tavannut Elvistä ja Mallaa, mutta lähiaikoina sekin tulee tapahtumaan. Kivaa kun Elvis saa uuden leikkikaverin. Tuo Malla kun ei hirveästi leikin sen kanssa.

Huomisiin suunnitelmiin meille kuuluu pentukurssin vetoa ja sen jälkeen omat tokotreenit. Kauhia kun tällä viikolla on jo juhannus! Miten aika meneekin niin nopeasti. Ensiviikonloppuna taitaakin olla Jyväskylässä nuo MM-karsinnat. Toivottavasti saan live streamissa ihastella ja jännittää kavereiden menoa. Seuraavat kisat meillä taitaa olla agirodussa heinäkuussa. Näillä näkymin osallistun vain joukkue -radalle. Viralliset kisat sitten aiotaan kisata täällä Mikkelissä omalla seuralla sekä MAH:illa.

-Emmi