💜 Paljon onnea Sinna 1 vuotta! 💜
Voi mahoton, kun miulla ei oo enää vauvaa. Sinnalle tuli maanantaina 19.10. ikää vuoden verran. Edelleen onneksi on oma tohelo itsensä, ei luonteen puolesta aikuistumaan päin. Vähän tällä hetkellä toiset juoksut harmittaa meidän neitiä, mutta synttärien kunniaksi sai rahka-kanakakkua ja lahjalelut. Sinna oli todellakin sitä mieltä, että syntymäpäivä voisi olla joka päivä. Mitä hemmottelua, ahh! 😀
Pikaisesti kirjoitan vielä meidän kuulumisia. Elvis viettää eläkepäiviä kotosalla, Sinna keskittyy kasvamiseen ja pikkuhiljaa opiskelee uusia juttuja. Agilitya ei vielä olla kamalasti otettu, mutta kunhan nyt päästään vauhtiin, niin sitten otetaan. Elvis kävi leikkauksessa, missä poistettiin kaksi ihomuutosta ja kaksi pattia. Luojan kiitos mikä helpotus tuli, kun patologi lausui ihomuutokset melanosytoomaksi eikä pahanlaatuisuuteen viittaavaa löytynyt. Toinen patti oli lipooma, hyvänlaatuinen ja toinen talirauhasen liikakasvua, hyvänlaatuinen.
Meidän laumaan tosiaan nykyään kuuluu myös erirotuinen Iita. Iita on rodultaan englanninkääpiöterrieri ja hän asustelee äitini luona. Iita on minun sekä äitini yhteinen. Pieni harppaus vain uuteen rotuun, kun enkku on vähän kuin mini-manssi. Enkussa ja manssissa huomaa kyllä kuinka erilaiset luonteet niillä on. Toistaiseksi ainakin enkku vaikuttaa vähemmän vierastavalta toisia ihmisiä kohtaan kuin manssi. Enkku vaikuttaa minusta myös ehkä enemmän terrieriltä kuin manssi. Toki luonne eroja koirista löytyy. Innolla odotan minkälainen kaveri Iitasta kasvaa kun isoksi tulee. 😊
Meidän manssit tykkää Iitasta kovasti. Sinna yrittää aina hoitaa ja leikittää pikkuista kovasti. Tytöt ovat kyllä hyviä ystävyksiä keskenään. Tarkoitus olisi Iitan kanssa jossakin vaiheessa harrastaa jotain. Jos nyt näyttelyistä kiinnostuisi kunnolla ja uskaltautuisi itse esittäjän rooliin, niin miksei Iitaakin niihin kisoihin veisi. On oikein nätti tyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti