Kiltti koira

Sunnuntaina kun tulin töistä kotiin
otukset kurkki oven raosta :-D

On hauska huomata kuinka omat manssini käyttäytyvät laumassa ja itsekseen. Olen nyt viime aikoina oppinut Elviksestä paljon uusia asioita ja huomannut, että kyllä tuolla koiralla oikeasti ne käytöstavat löytyvät. Laumassa vaan tuppaa aina tyhmyys tiivistymään. 

Yksinolo. Malla on ollut nyt poissa kotoa viime viikolla yhden yön verran ja päätin sitten kokeilla kuinka Elvikseltä yksinolo oikeasti sujuu. Osasin olettaakin, että ei siinä mitään ongelmaa ole toisin kuin Mallalla. Lainasin isältäni riistakameran ja jätin sen kuvaamaan Elvistä työpäiväni ajaksi kotiin. Vaikka osasin vähän arvata, ettei Elvis meuhka ja vouhka kotona, niin silti olin niin helpottunut huomatessani asian olevan oikeasti niin. Naapuriltakin vielä varmistin ja hiljaa oli ollut.

Tyhmää sanoa, mutta olen aina stressannut koirieni jättämistä yksin kotiin. Syy siihen taitaa olla Mallassa ja niissä muutamissa valituksissa mitä olen joskus koiristani saanut. Sitten se tunne kun huomaan, että nyt ei tarvitse enää stressata koirien jättämistä, kun tiedän kuka meuhkaa ja kuka ei. Tuntui kuin suuri kivi olisi vierähtänyt sydämeltä ja raskas taakka harteilta. Olo oli kuin kahleista vapautuneella. Jonkun mielestä varmaan aika köpsää, mutta siltä minusta tuntui. Minusta on helpottavaa huomata, että Elviksen voi jättää yksin kotiin vaikka Mallaa ei, sen eroahdistuksen vuoksi. 

Malla on nyt viikon äitini luona hoidossa - tai pikemminkin lomailemassa Elviksestä. Elvis on työpäivieni ajan yksin kotona. Se joko nukkuu tai temuaa aktivointilelujen kanssa. Radio on päällä koko poissaoloni ajan. Kun kävin lävitse niitä riistakameran videoita, huomasin nyt omin silmin kuinka kovasti Elvis on minun perääni. Juttua olen kuullutkin siitä, mutta nyt näin sen videolta ihan omin silmin. Elvis odottaa minua kotiin, mutta ei tee siitä kuitenkaan mitään isoa numeroa. Välillä se istuu ulko-oven edessä tai olohuoneessa katse ulko-ovea kohti, muuten se nukkuu tai tekee omiaan. Elvis on kyllä ihan satasella minun koirani ja minä olen sen spesiaali ihminen.

Lenkkeily. Elviksellä on ihan erilainen ääni kellossa kun Malla ei ole mukana lenkillä. Sekin on ilo huomata, että olen osannut kouluttaa koirani siinä mielessä oikein. Kuten olen tainnut aiemmin jo mainitakin, Malla pelkää toisia koiria ja lenkillä ollessa se on remmirähjä. Ja tässä kohtaa tulee se lauman tyhmyyden tiivistys, kun Malla alkaa haukkua ja rähistä, saattaa Elvis yhtyä siihen mukaan puolustaakseen Mallaa. Kun taas olen Elviksen kanssa kahdestaan lenkillä, me pystytään ohittamaan vastaantuleva koira vaikka samalla puolen tietä. Mallan ollessa läsnä tarvitaan iso hajurako, jotta pystytään kulkemaan nätisti ohi. Välillä on ollut kyllä sellaisiakin hetkiä, että molemmat mukana ja vain Malla läyhää, Elvis on hiljaa. Joskus teen sitä kun vastaan tulee koira, pysähdyn sivummalle, otan Mallan jalkojeni väliin ja rauhoitan tilanteen. Yleensä se on toiminut meillä.

Äitini kertoi, että Malla on vain nautiskellut olostaan ja ottanut aurinkoa takapihalla. Se kyllä niin rakastaa olla äitini luona ja varsinkin äitini sylissä. Varmaan asuisi siellä, jos ei olisi sitä eroahdistusta.

Mutta sitten jotain muuta. Ollaan touhuttu taas jonkin verran, kun ollut niin kaunis ilmakin! Sunnuntaina käytiin Kaisan ja Onnin kanssa pitkällä lenkillä. Malla ja Elvis tykkäävät Onnista kyllä ihan kauheasti. Saivat ihan hepulit kun tavattiin ulkona ennen lenkkiä. Mallan mieleen taitaa ollakin enemmän nämä leikatut pojat, mutta Elvikselle kelpaa nartut kaikissa muodoissa ja valikoidut urokset. Elvis on vähän köpsä kun se taitaa pitää Onnia tyttönä, kun sillä ei ole palleja. Kovasti yrittää "kosiskella" ja vikistä. Onni vaan katsoo aina, että "oletko sä ihan kaheli?!". 

Onni, Malla ja Elvis 2016

 Tänään minulla on vapaa päivä, niin sen kunniaksi käytiin Elviksen kanssa pitkällä lenkillä. Ulkona paistaa aurinko ja on kuuma, mutta se ei menoa haitannut. Käveltiin 8,4 km lenkki ja hämmästelin näkymiä samalla kun käveltiin. Vaikka jotkut sanovat tätä kaupunkia rumaksi ja tylsäksi, niin kyllä Mikkeli on kaunis kaupunki kun osaa katsoa oikeista kulmista.

Meidän reitti kotoa johti Kenkäverolle. Se on vanha Pappila 1500-luvulta ja siellä on hieno kartano, missä muinoin asusti kartanonherra. Kuulemma Kenkäveron alueella käytiin aikoinaan Nuijasota. Se on kyllä kaunista seutua. Käveltiin siitä sitten vielä Mikkelin Puiston läpi ihastelemassa erilaisia puutarhoja. Elvis kävi kahlaamassa hetken suihkulähteessä ja kun hetken oli siinä vilvotellut jatkettiin keskustan läpi kotia kohti (käveltiin myös Tuomiokirkon pihalta ja se vaan on niin hieno kirkko!). Elvis on kyllä niin kiltti, kun sen kanssa pystyy kulkemaan lähes missä vaan! Remmi on löysänä, se kuuntelee ja liikennevaloissa pysähtyy viereen odottamaan. Ei se hämmästele yhtään melua ja melskettä. Kaikki ohitukset menee kuin vettä vaan. Elviksen luonne on kultaa (toki niitä muutamia pikku "hiusten menetys" episodeja lukuun ottamatta).

Elvis Kenkäverossa, 2016

Huomenna meillä taitaakin olla toiseksi viimeiset agitreenit. Perjantaina olisi viimeinen ilmoittautuminen Kouvolan agilitykisoihin ja kyllä olen nyt sitä mieltä, että sinne me lähdetään (toivottavasti saadaan meidän koutsikin napattua mukaan). Tässä kerkeää sitten vielä treenaamaan sitä SM-joukkuetta varten kun ensin on normi agitreenit huomenna, sunnuntaina sitten Ira Mikkasen agilitykoulutusta ja ensiviikolla puolestaan keskiviikkona viimeiset agitreenit, torstaina seuran agility epikset ja lauantaina ne Kouvolan kisat. Tuolla Kouvolassa tuomarina näyttäisi olevan Johanna Nyberg. Sen radoilta ollaan yleensä saatu tuloksia, jopa nollia. Mutta nyt ei mitään tulospaineita! Meidän tarkoitus olisi lähteä tekemään hienoa rataa ja jospa saataisiin kunnon kontaktit. Ne kontaktit ehkä jännittävät tässä eniten. Hyvin ne menee... kai ;-)