Piirinmestaruuskisat

Laiska kirjoittelija täällä taas kirjoittelee pientä kuulumisen tynkää. Ei olla oltu ahkeria eikä omatoimisia. Kerran viikossa ollaan käyty ryhmätreeneissä, mutta muuten tunnustetaan olevamme lusmuja. 

Tänään käytiin Elviksen kanssa piirinmestaruuskisoissa puolustamassa omaa viime vuotista mestaruutta. Hyvillä mielin lähdettiin kisamaan ja voi hitsit miten kivoja ratoja Minna Väyrynen oli tehnyt! Oli ihan meidän ratoja ja varmasti menen kyllä toistekin tämän tuomarin radoille. Piirinmestareita ei kuitenkaan tänä vuonna oltu, joten jäi saamatta se "menolippu" SM-kisoihinkin. Todennäköisesti meitä ei yksilöissä näe, ellei nyt satu jotain ihmettä, että saadaan nollat kasaan. Piirinmestaruudesta taisteltiin A + B -radoilla.

A hyppyradalta otettiin Elviksen kanssa harmittava 5 ajalla -2,32s ja siitä sija 7. Vähänkö harmitti, kun tuo vitonen tuli rimasta... toiseksi viimeinen rima tippui. Se oli oma moka, kun huudahdin liian aikaisin Elvikselle 'tässä' -käskyä. Itsellä vaan oli niin hätä, ettei ajaudu lähellä olevaan putkeen. Noh, ei voi mitään. 

B agiradalta otettiin kunnon perseily hyl. Oma pää meinasi hajota radan lopussa, kun mokailin itse niin pahasti tuon hätäilevän kontaktihirmun kanssa. Lähtökin oli ihan perseestä, josta soimasin itseäni, kun en ollut ankarampi Elvikselle. Ukko siis karkasi lähdössä. 

C agilityradalta otettiin sitten iloinen 0 ajalla -4,25s ja siitä sija 7. Olin aika hämmästynyt miten hienot kontaktit Elvis teki. Se ei hötkyillyt yhtään vaan odotti käskyä. En tiedä sitten ymmärsikö se edelliseltä radalta jotain. Lähtökin oli hieno, joten onneksi ei Elviksen mieleen jäänyt mitään siitä aiemmasta. Toiseksi viimeiselle hypylle, kun piti tehdä niistoa, niin keikuttiin kyllä kallionkielekkeellä kun kadotin koiran selkäni taakse. Luojan kiitos se ei kerennyt hypätä hyppyä väärään suuntaan, joten siitä mentiin sitten onnistuneesti maaliin. 

Tuolle viimeiselle radalle kun oltiin menossa, niin Elvis oli tosi rauhallinen ja rento. Sen takia pystyin itsekin olemaan rauhallinen. Siliteltiin ja syliteltiin ennen radalle menoa ja sain muutamia pusujakin Elvikseltä. Tuppaan itse menemään vähän paniikkiin, jos koira hötkyää.. kuten sen huomasi tuolla B -radalla. Vaikka sitä yrittää kuinka olla tyynen rauhallinen, niin jotenkin stressikäyrät vaan nousee, kun ei saa koiraa rauhoittumaan. Laitetaan se alku hössötyksen piikkiin... meillä vaan on aina sama juttu. Ensin kauhea hössötys ja sitten jo vähän rauhallisemmin. Ja rauhallisemmin mielin tehdään myös helpommin niitä tuloksia. No joo. Iloinen olen nollasta ja läheltä piti nollasta.

Mitä seuraaviin kisoihin tulee, niin mietin Jyväskylän kisoja, kun olisi sinne pari lahjakorttia. Tekisi kyllä mieli mennä myös Kouvolan kisoihin (sinnekin taisi olla yksi lahjakortti). Pitäisi käyttää ne tämän vuoden puolella, ettei mene hukkaan. Mutta tämmöistä siis meille.