Nyt kun olen pahimmasta järkytyksestä selvinnyt, niin aion kirjoittaa pienen blogipäivityksen. Tiistai-iltana kuuden jälkeen kuului pelottavia pamahduksia. Kata ja Elvis oli ihan normaalisti, mietin monesti kuuliko ne ollenkaan, kun eivät kiinnittäneet mitään huomiota paukahteluihin. Miua pelotti kovasti, mutta ei läheskään niin kovasti kuin edellisinä vuosina. En tykkää ilotulitteista, mutta ei tykkää mammakaan. Kovien paukahtelujen vuoksi, en uskaltanut enää mennä ulos, joten tarpeiden teostakaan ei tullut mitään. Hui! Ihmiset räjäytteli raketteja vielä pitkälle iltaan asti ja pystyin vasta aamuyöstä rauhoittumaan. Loppuyön nukuin kuitenkin sikeästi, kuin tukki. Eikä aamulla enää pelottanut. Silti olen tässä miettinyt, että mitä järkeä niissä ilotulitteissa on. Onneksi sain olla kotona turvassa, toisin kuin monet muut eläimet. Kuten vaikka metsäneläimet. Niitä varmaan pelotti kovasti...
Helpotuksesta huokaisten; onneksi paukuttelu tapahtuu vain kerran vuodessa. Nyt taidan kömpiä takaisin peittojen ja tyynyjen sekaan kauneusunille. Muistan tietysti myös ennen kaikkea nauttia tästä ihanasta hiljaisuudesta! Mainiota. Hyvää Tammikuuta kaikille, kaikesta huolimatta!
-Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti