Meillä ei käyny joulupukki, vaan mamma kantoi muovipussissa meille kaikille lahjat. Se sanoi, että illalla myö saataisiin vielä toisetkin lahjat ja vähän myös herkkuruokaa. Myö tykätään yllätyksistä. Lahjojen paperikääreitä on kiva repiä. Myö saatiin mammalta lahjaksi vinkuvia tennispalloja. Ne oli aika lystikkäitä, kun semmosta pureskeli suussa, niin se vinkui. Kata innostui niistä alussa vähän liiaksi ja varasti myös miun pallon. Hetken päästä Kata ei kuitenkaan enää jaksanu leikkiä, vaan meni pötköttelemään sohvalle. Sitten miä otin yhden pallon suuhuni ja rupesin leikkimään. Miusta oli kivaa kun se vinku kokoajan. Miä huudatin sitä lelua oikein sydämeni pohjasta ja juoksin pitkin asuntoa pallo suussa. Oli tosi hauskaa! Välillä se pallo karkas miulta ja vieri sohvan alle, mutta onneksi mamma tuli hätiin. Sitten pystyi taas leikkikin jatkumaan. 
Kohta myö lähetään käymään kylässä. Mamma ja Mico menee mamman äitin luokse syömään. Miä ja tytöt ei varmaan saada mitään, mutta silti myö aina kerjätään. Se on helppoa saada pientä suupalaa. Miä yleensä lasken pään jalalle ja tuijotan kuin pentukoira. Malla kupsuttaa tassulla jalkaa ja Kata tekee samaa kun miä, mutta se näyttää olemassa olonsa vielä pään nytkäytyksillä. Ihmisiä on helppo huijata! Illalla myö taidetaan vielä oleskellaan ja varmaan avataan lisää lahjoja. Uloskin mennään. Mamman mielestä ei tunnu yhtään joululta, kun ei oo lunta. Miusta se on vaan hyvä. Lumi on niin kylmää. Miä tykkään paljon enemmän lämpimästä. Joskus on kyllä kiva jahdata lumipalloja, haukkua lumiukoille ja saada hepuleita lumikinoksissa. Miusta tuntuu kyllä viiksikarvoja myöten siltä, että sitä lunta tullaan vielä näkemään joku päivä. Mutta on se musta joulukin samanlainen joulu, kuin muutkin. Tärkeintä on, että saa olla oman perheen kanssa ja jakaa jokaisella kivalle tyypille märkiä joulusuukkoja!
Muiskis! Nuuskutellaan taas.
- Elvis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti